Kilta oli luonani vierailulla ekaa kertaa. Kun lupasin, että tapaamiseen voi tulla meille, ajattelin saavani kotia taas askelen eteenpäin. Sainkin, kun siskon kanssa ripustettiin lauantaina seinille nojaavat grafiikat seinälle. Eivät enää kaatuile ohikulkiessa tai siivotessa. Lisäkädet olivat hyvään tarpeeseen. Jos ripustaessaan pudottaa tilkkutyön, se ehkä kerää pari villakoiraa, mutta lattian kautta kierrätetyn grafiikan joutuu luultavimmin viemäään kehystämöön uudelleen. Tosi hienolta tuntui, että ehdin pitkästä aikaa siivoamaan - tai että se ylipäätään oli mahdollista. Lattian on jo jonkin aikaa täyttänyt 20 vuosikertaa lehtiä ja melkoisen suuri kuva-arkisto. Ne ovat nyt laatikoissa, mutta pitää levittää vielä uudelleen, ainakin osittain. Nyt ovat vaihteeksi jonkun verran järjestyksessä ja kun vuosien tauon jälkeen olen käynyt niitä läpi, niin on ehkä helpompi löytää sieltä tarvittavat kuvat.

Taulusession jälkeen lähdimme siskon kanssa tutustumaan kutomon alueen yrittäjiin ja heidän tuotteisiinsa. Vaikka olin eilisen tarjoilua varten ostanut tarvikkeet valmiiksi paitsi gluteenittomaan leivontaan, niin maistiaispalojen jälkeen ostinkin tarjottavat valmiina myyjäispöydästä. Paitsi ne gluteenittomat, jotka sit hain valmiina kaupasta. Leipomiselta säästyneen ajan käytin lötköilyyn. Olin muutenkin päättänyt elää viikonlopun enimmäkseen itselleni. Se teki oikein hyvää, ystävien tapaaminen myös. Ajatus kulkee nyt selkeämmin kuin loppuviikolla ja olen vaihteeksi nukkunutkin ihan hyvin.

Illalla availin sellofaaneista ja hypistelin innoissani kiltalaisten tuomia paketteja. Kääntelin, katselin, nuuhkin... Tulipas tosi mukava olo. Kiitos kilta!

Kranssin olen aamulla laittanut oveen. Tervetuloa meille!

Herkuista hävisi jotakin pientä... mariannelakuja. Niistä olin kuullut, etsinytkin, mutta lähikaupassa niitä ei ole.

Enkelin täytteenä on laventelia, naisten wunrderbaum. Tämä näyttääkin paljon paremmalta kuin se perinteinen vihreä kuusi.