...jaksaa kirjoittaa joulukortit. Ainuttakaan uutta en ehtinyt tekemään. Materiaalikasa odottaa työpöydällä, mutta vuorokaudessa on vain vaivaiset 24 tuntia. Kaivoin laatikosta nuo vanhat, joista olen saanut päänsärkyä jo vuosia. Joskus melko kauan sitten tein paljon kortteja - myyntiinkin. Monta vuotta tein niitä yhdelle firmalle noin 150 kappaletta joka syksy, muuhun myyntiin ja vielä osittain omat kortit ja pojat tekivät osan omista. Sitten firma halusi painettuja kortteja, joihin maalasin kuvat. Samalla sain itselle myyntiin jonkin erän. Jonakin vuonna päätetttin kokeilla yhdellä värillä painatusta. Kortit oli ok ja kiinnostivat myynnissäkin, joten seuraavana vuonna jatkettiin samalla linjalla ja seuraavaana.

Nämä ovat sitä viimeistä erää. Alkuperäiset ovat valkoisesta lähes mustaan, mutta samaa vihreää. Kortteja hakiessa painon johtaja oli sanonut säätäneensä värejä hieman, kun eihän nyt kukaan halua kortteihinsa melkein musta tai ihan valkoista. Ei vai!!! Olen tosi kauan sitten tehnyt työpaikkaani mustavalkoiset joulukortit ja ne on olleet ehkä parhaat, mitä koskaan olen tehnyt. Jos olisin itse ollut mukana hakemassa noita, niin en olisi ottanut vastaan enkä maksanut niistä penniäkään. Silloin vielä pennejä. Oli mulla noitakin myynnissä ja kyllä niitä jonkun verran meni kaupaksikin. Joku nainen oli innoissaan, kun kerrankin saa hillitynvärisiä joulukortteja. Mua tuo hillitty erä on lähinnä hävettänyt. Noita on muutama eri kuva. Tämä on painon säätöjen jäljiltä ollut kamalin. Olen kokeillut muutamaa tuunausta, mutta ei ne siitä ole parantuneet. Välillä ajattelen, että joka talossa on yksi pönttö, johon voisin kantaa koko laatikollisen - mutta maksettua tavaraa kuitenkin. Kimalleliimalla koitin tuunausta tänä vuonna ja no - ehkä käytän ehkä käyn ekaa kertaa elämässäni ostamassa kaupasta joulukortit. Kohta pitää päättää. Noita ja niitä muita platkuja jäi kenkälaatikollinen vielä.

...pitäisi kai jaksaa avata myös kukkapaketti. Ostin jo toissapäivänä keittiön ikkunalle valkoisen joulutähden, mutta se on vielä avaamatta. On ollut taas vähän aallonpohjaa. Tai eipä niin vähänkään...