Killassa on tämän talven aikana monet pyöreät synttärit. Vakiokortintekijälläkin ja sain tehdä hänelle kortin. Olin tehnyt yhden jo aiemmin, mutta sitten viimetingassa tein vielä lempivärillä.

Pikkuliina on teneriffalaista käsityötä. Ostin muutaman kortteja varten. Alkuperäiset ovat valkoisia. Ilman tarkistuslaskua - kukkia on samanverran kuin vuosia. Pohjakankaan olen värjännyt ihan itse. Normaalisti väripurkeistani ei synny violettia ei sitten millään.

Violetti, lila, retliini, sinipunainen... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eilen joku muisti, että ennen sitä pidettiin vanhanpiian värinä. Sitten muistin kuulleeni siitä lapsena. Nyt olin unohtanut tuon yhteyden. Minusta violetti on aika tumma ja ehkä aavistuksen siniseen vivahtava ja vastaavasti retliini sävyttyy punaiseen, lila on vaalea. Sinipunasta tulee mieleen sinipunakynät, joita oli lapsuudessa (onkohan vielä) ja sen yhdistän myös politiikkaan.

Violetti yhdistetään myös henkisyyteen ja ajattelun uudistumiseen. Minä yhdistän sen pahoinvointiin. Hankin joskus värirentoutuskasetin, järjestin rauhallisen ajan ja aloin kuunnella. Kaikki sujui hyvin viimeiseen väriin violettiin asti, jolloin ääni kasetilla alkoi puhua aivoista ja ajatusten virtaamisesta päästä avaruuteen. Silloin havahduin hyvästä olosta, mieleen tuli elokuva 1900 ja siitä kohtaus, jossa mies piti lasta jaloista kiinni ja pyöritti ympäri, pää osui jonnekin ja mies vain pyöri ja pyöri, vaikka lapsen pää oli jo hajalla. Kasetti on jäänyt sen jälkeen kuuntelematta loppuun asti.

Pieninä annoksina olen koittanut violettiin oppia ja saada siitä esiin muutakin kuin ahdistuksen. Välillä onnistuu, välillä ei. Heleät sävyt, kuten tässä kortissa, eivät tunnu pahalta enää.

www.coloria.net kertoo violetista muun muassa näin:

Violetti kytketään viisauteen, mutta myös mystiseen ja maagiseen. Salaperäisyyttä liittyy myös purppuraväriin, jonka valmistaminen kotiloista ei enää laajamittaisesti onnistu (voiko sanoa, että väri on kuollut sukupuuttoon?).

Purppura oli antiikin aikaan haluttu ja kallis väri ja sitä saivat pitää vaatteissaan ainoastaan korkea-arvoiset henkilöt. Purppuran kerrotaan olleen niin voimakas väri, että se oli enemmän kuin väri - joskus on myös epäilty, että ihmisen näköaisti on joskus venynyt asteikolle, jolla nyt esim. ultravioletti sijaitsee :)

Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. Se stimuloi solujemme valoa kerääviä entsyymeitä ja parantaa viottunutta dna:ta. Leonardo da Vinci uskoi, että keskittymisvoima kymmenkertaistui purppuraisessa valossa (esim. maalatun lasin läpi).

Lasten mielikuvituksen sanotaan kehittyvän paremmin, jos huoneessa on violettia.

Suomessa violetti on edelleen hieman vieras väri - ainakin vieraampi kuin perusvärit sininen, punainen ja keltainen - se ei juurikaan esiinny sanonnoissa. Lila (ranskaksi lilas - syreeni) esitetään usein synonyymina violetille (esim. jotkut sanakirjat eivät tunne lainkaan 'violettia', ainoastaan 'lilan'), mutta monet mieltävät violetin huomattavasti voimakkaammaksi kuin lilan. Lila on monen mielestä vaalea violetti, sireenin värinen, hempeämpi väri. Violettia pidetään usein tummasävyisenä, voimakkaana värinä. Purppura viittaa suomenkielessä yleensä punertavanviolettiin. Malva tai mauve - joka alkuaan oli väriainenimi - mielletään usein harmahtavansävyiseksi violetiksi. Vanhempia violettiin vivahtavia suomalaisia sanoja ovat mm. ruotsinlaina kretuliini (gretliini, gredliini) - tai mm. raahen murteella rempseästi retliini. Edelleen monet puhuvat myös sinipunaisesta.