Aika kuluu ommellen. Pari postausta sitten olleet sirpaleet alkavat olla kokonaisuutena. Pientä laittoa vielä, reunojen viimeistelyä ja johonkin haluan kirkkaita helmiä. Päivällä piipahdin kirpparilla, kun piti saada sinne lahjakortti. Tein kotona kortin valmiiksi, kun ajattelin, ettei niillä kuitenkaan ole... vaan olihan niillä. Yksi vähän ruttuinen... vaimon hassu idea... mutta sillehän tulikin oikeasti käyttöä!

 

Voiko ihminen suurempaa lahjaa saada kuin aitoa ymmärrystä? Sellaista, joka ei selittele asioita pois, ei vähätele eikä torjuile, vaan tulee rinnalle tukemaan ja ymmärtämään.

Pikkusiskon tuoman kuukamukin välityksellä - kiitos ystävät ja monet fyysisesti tuntemattomatkin, jotka olette viimeisen vuoden aikana tukeneet, ymmärtäneet ja kannustaneet!

Iloista ystävänpäivää!