Jonkun aikaa koti ehtikin olla jo järjestyksessä, mutta talon mentyä kaupaksi on tänne taas ilmaantunut kaikenlaista etsimään paikkaa itselleen - kuten kasa tauluja, joita ei raaski heittää pois eikä halua laittaa esiin. Muutaman taidekouluaikaisen työn olen säilyttänyt. Joskus tuntuu energian ja materiaalien hukalta maalata isoja alastontöitä, mutta oppimisen kannalta ne on tärkeitä. Malli pönöttää keskellä lattiaa ja näyttää jäykältä, osittain varmaan sen takia, että koitti pitää asentoa muutaman viikon, taukoja kyllä oli usein. Alastomia on öljyllä, akryyleillä ja tussilla maalattuna, hiilellä ja lyijyllä piirrettyinä, veistoksina ja yksi mezzotinta (grafiikkaa). Maalauksen opettaja muistutti silloin tällöin, että ennen kuin voi piirtää tai maalata väärin hyvin, pitää ensin osata tehdä oikein.  Ja isojakin töitä piti harjoitella, nämä on niitä - pienimmät mitat vähän vaille metrin.

Tätä ajattelin, että ehkä jääkaapin ovi voisi olla paras paikka. Mutta koko estää sen käytön. Ruokapöydän vieressä olisi tyhjää seinää. Toimisi muistutuksena siitä paljonko ylimääräisiä vuosirenkaita voi tulla liian ahminnan seurauksena ja toisaalta tuo ehkä karkottaisi ruokahalua ja toimisi siis oikeastaan ihan hyvin laihdutustauluna. Malli on jäänyt hyvin mieleen, työtön nainen, joka haki leivän jatketta alastonmallina. Puhelias ja vilkas, hauska, mutta ärsytti monia, kun hän ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan. Ja, kun tämä oli kerran kipeänä, niin oli suostutellut malliksi poikansa. Eihän siinä sit ihan sujunut yksyhteen tuo mallinaolo, mutta piirrettiin hiilellä.

Tyttö oli kuudentoista ja sai olla uikkareissa. Pääasia oli saada joku malli, kun kerran mallia maalattiin. Koulu oli vanhassa puutalossa ja jonakin tuulisena päivänä alkaneella kurssilla oli uikkareiden lisäksi oltava sukkahousutkin, ettei asennon pidon lisäksi jähmettynyt kylmästä. Tällä sukkahousukurssilla kuopuskin (3-v.) oli mukana muutaman kerran, kun ei ollut lapsenvahtia. Sai olla mukana jos pysyi paikoillaan. Tiesin, että piirustuslehtiön kanssa pysyy ja hänet laitettiin avonaisen oven viereen, ettei olisi niin tärpättistä hengitysilmaa. Kuopus kävi useamman kerran katsomassa mallia läheltä, kuten muutkin opiskelijat ja illan päätteeksi esitteli tuotoksensa - kuten aikuisetkin. Kuopuksella taisi lopputulos poiketa eniten mallista. Hänen lehtiössään oli pelkkiä dinosauruksia.

Ekana vuonna kokeiltiin monenlaista, olin mm. hitsauskurssilla. Romulavalta haettiin tarvikkeet ja niistä koitettiin saada aikaan jotakin. Muutossa heitin viimeisetkin pois ja yksi köynnöstukena tien varresta löytyneeseen betonimötikkään kiinnitetty työ jäi entisen kodin pihaan. Ekan vuoden jälkeen siirryin kolmeksi vuodeksi grafiikkaan. Taidekoulu on yksi tärkeimmistä ajoista elämässäni, vaikka allergisoiduinkin aika monelle asialle enkä ole sen jälkeen liuottimien vuoksi pystynyt maalaamaan enkä tekemään grafiikkaa. Kun vaihtoehdoiksi jäi tukehtuminen tai hengittäminen, niin valitsin jälkimmäisen ja etsin uudet materiaalit. Tai siis oikeastaan palasin vanhaan eli tekstiileihin.

Henkisenä voimavarana ne vuodet kantavat vieläkin ja niistä on ollut paljon apua etenkin viime vuodesta selviytymisessä.

Mutta enköhän ala asetella suojapahveja paikoilleen ja kääriä töitä paketteihin ja laatikoihin ja kannnan työt kellariin. Esikoisen avokille sanoin, että kaikki se, mitä eivät nyt valitse, on heidänkin riesanaan vielä ainakin yhden kerran. No - palvelutaloon noita ei ehkä voi viedä...

Siskolla oli viime viikolla vinkki öljymaalausten uusiokäyttöön: kiinnitetään esimerkiksi tuoliin ja sit lakataan moneen kertaan. Yksi semmoinen mulla on, sopii keittön väreihinkin ja ehkä siirtyy yhteen tuoliin, roskiksessa olisi ollut muutama, mutta ne oli Porissa, joten se niistä - ja olisivat olleet väärän värisiäkin.