Aamupäivän maailmanparannuslenkiltä tullessa ovella odotti muun muassa kirje Saksasta.

"Kaikkea hyvää OMAAN kotiin."

Kiitos Riitta, korttisi toi oikein hyvän mielen.

**********

Viikonloppuna on ollut entisessä kodissa lopputyhjennystä. Liian monta laatikkoa odottaa taas paikkaa itselleen. Ei voi luopua eikä ole enää paljon tilaa eikä juuri nyt paljon aikaa järjestellä. Hankala juttu. Vähän kerrassaan.

Jotain isoa tavarailoakin. Viimeisiä vanhoja mattoja lähti yhdelle mökille. Samassa kaapissa oli myös aika uudelta näyttävä matto, jota en tunnistanut ollenkaan.  Otin mukaani. Kun levittelin sitä täällä, niin silloin muistin. Se on viimeisin äidin kutoma matto, loimen loppumetrit ja erilaisia ruskeita, kun kuteita oli valmiiksi leikattuina. Joku ehkä joskus tarvii periaatteella kudottu. Lapsista ja lapsenlapsista kukaan ei ruskearaidallisesta ollut innostunut ja kun meillä oli tilaa, niin vein maton odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta.  Sen loimen jälkeen äiti myi kangaspuunsa. Matto näyttää hyvältä eikä siinä ole ollenkaan porirasitteita!