Kotona. Elossakin, vaikka eilen tuntui siltä, etten kauan, kun hammaslääkäri oli kaivellut kuivatun banaaninmurun tuusannuuskaamaa hammasta. Että jostakin niin pehmeästä kuin banaani,  voikin kuivattaessa tulla jotakin niin kovaa.

Kävin Tampereella jo torstaina Pisto-ryhmän ja Neuliaisten näyttelyissä. Kolmattakin etsin, mutta sekosin outoihin katuihin täydellisesti, joten se jäi sit lopulta näkemättä, vaikka lopulta löysin kioskinkin, josta sain kartan. Verkatrannan näytelystä tykkäsin kovasti, samoin Metsosta - jos nyt melkein omaa näyttelyä kehtaa kehua. Meillä oli sielleä 1-3 työtä/Neuliainen. Multa oli Sydäntenmurskaaja ja Aika kultaa muistot sekä kaksi pientä mustaa työtä.  Sattumalta samaan bussiin tuli sodankyläläinen tilkkuilija, joka oli tulossa kyläilemään Forssaan, joten kotimatka sujui rattoisasti.

Tampere ja maanmainiot tilkkupäivät ovat takana. Perjantaiaamulla tilkkupäiville lähtiessä nollasin askelmittarin ja sunnuntaina kotiin ehtiessä siihen oli kertynyt 32 864 askelta. Kun olin valinnut ei-kauniit-mutta-käytännölliset kengät, niin jalkoja ei onneksi särkenyt. Kaapelin NQT:ssa näyttelyitä rakentaessa jalat turposivat niin, että varpaan kynnet musteni ja myöhemmin kolme kynttä lähti pois. Silloinkin piti olla kulkemisen kestävät kengät.

Todella moni blogituttavuus kävi juttelemassa - anteeksi, jos en mahdollisella seuraavalla tapaamisella muista nimiä... Oikein mukavaa nähdä keitä täällä käy. Ja lukuisia muitakin tuttuja tuli halattua ja tavattua. Jotankin oli kovasti onnellinen olo jo valmiiksi lähtiessä ja se vain lisääntyi viikonlopun mittaan. Aika hämilläänkin olin välillä. Tilkkuyhdistyksen hallitus oli myöntänyt mulle kunniajäsenyyden. Kun se kerrottiin, kuulin kyllä, mutta ei mennyt perille. Jäin vain kamera valmiina odottamaan, että joku tulee.

Hienoja näyttelykokonaisuuksia ja luentoja. Taas kerran ajattelin, että vielä joskus mäkin teen tilkkupeiton jollakin perinteisellä tekniikalla - ehkä. Pajoihin en voi osallistua ja luentoihin mun pitää osallistua - ei tule valinnanvaikeuksia, jos sattuu menemään päällekkäin. Ostoksiakaan en useinmiten ehdi tehdä - ainakaan harkittuja, mutta pikapyrähdyksiä myymälöihin kuitenkin ja kyllähän sieltä ministi kankaita tarttui mukaan nytkin. Pari itsevärjättyä ja pari violettia.

Hallituksen kiertolaisten joukossa oli Värileikkini ja lupasin siitä kuvan kokonaisena tilkkupäivien jälkeen, joten tässä.

Olen tehnyt keskellä mustavalkoisen ruudun sisällä olevan alun, Kylmään päätyyn kaksi riviä, lämpimään yhden ja sit reunat (mustavalkoinen+värit). Tämä onkin mun eka peitto itselle. Tässä on konetikkaus.