tapahtuu ja väliajat on pitänyt koittaa tehdä ahkerasti töitä.
Lapsuudenystävän kanssa teimme normaalin pitkän maailmanparannuslenkin sijaan näyttelykierroksen Forssassa. Aloitettiin Wahren-opiston patalappunäyttelyllä. Torin galleriassa on Kalevi Liski ja Q kirjakaupan galleriassa tekstiilitaiteilija Outi Silveniuksen vaihtuva näyttely. Tila on pieni ja joka päivä vaihtuu joku työ. Tältä erää yhteiset lenkit loppuikin siihen ja maanantaista lähtien ystävätär on ollut hautausmaalla (töissä).
Sunnuntaiksi oli sovittu poikien + perheiden kanssa, että tapaamme Espoossa ja menemme M.C.Esherin näyttelyyn. Kun aika sovittiin vasta iltapäiväksi, niin ehdin ennen sitä käydä katsomassa George Baselitzin Remixin Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa ja samalla Benjamin Katzin kuvakertomusta Baselitzista. GB:n töistä olen tykännyt kauan ja nähnyt niitä yksittäin tai muutaman silloin tällöin.
Vajaa tunti - olin lähellä Taidehallia ja olin lukenut, että siellä ei ole paljon töitä. Niin tuli katsottua myös Isä, poika ja Pyhäjärvi. Hanna Jaanisoon Silenzio on aika mieletön juttu - irtokarkeista rakennettu iso työ.
Esherin epätodelliset perspektiivit on jaksaneet ihmetyttää aina. Kun luulee näkevänsä jotakin tavallista hyvin piirrettyä, niin kohta huomaakin, että moni asia ei menekään niinkuin pitäisi. Elli viihtyi hyvin työpajassa, niin kyllä me muutkin. Pikkuneidin suosikki oli huone, jossa oli vino lattia. Elli tuskin ehti katsoa kameraa, mutta siinä tila näytti suoralta ja kuvassa toisessa aukossa henkilö oli pieni ja toisessa liian suuri. Kakkosella (203 cm) ei isokaan aukko näyttänyt isolta, mutta pieni tosi ahtaalta. Näyttelyn päätteeksi hypättiin junaan ja mentiin Kiloon syömään salaattia, leipää ja pullaa. Olimme tämän jo sopineet valmiiksi, ennenkuin kaksi Kiloa saivat tietää suunnitelmasta. Onneksi heillekin sopi. Kun veivät entisen kodin ison ruokapöydän niin sanoin silloin, että voimme alkaa kokoontua heillä, kun siellä mahdutaan kaikki samaan pöytään.
Ja kun pyöräilykausi on alkamassa ja asun täällä yksikseni tutusta kaukana tutusta huoltoenkilökunnasta, niin esikoinen oli ostanut mulle omat rengasraudat - jos vaikka sattuisi pyöränkumi puhkeamaan reissussa. Tuo edellyttää, että olisi myös varakumi, paikkaustarvikkeet ja ehkä jotain muutakin. Hyvä kait olla vermeet mukana, niin ei mene kumit puhki!
Näyttelyissä kulkeminen teki oikein hyvää. Kovin paljon en ole niihin jaksanut panostaa viimeisen vuoden aikana.
