Jatkankin toisella postauksella, kun on monta kuvaa. Entinen kotikilta kävi kylässä. Olipa oikein mukava päivä. Osan kanssa aloimme tutustumisen kurssilla kesällä 1994. Monenlaista yhteistä on matkan varrelle sattunut. Juttua riitti sen verran kuin aikaakin oli käytössä, sen jälkeen piti laittaa piste - seuraavaan tapaamiseen asti. Syötiin ulkona ja piipahdimme tutkimassa patalappunäyttelyn ja Q -galleriassa Outi Silfveniuksen näyttelyn, jossa kolme työtä oli vaihtunut sitten edellisen käyntini. Patalaput olen käynyt katsomassa jo ainakin viiteen kertaan. Se on matkalla, kun käyn kaupungilla. Kangaskauppa Kankaisessa vierähti hyvä tovi. Nopeimmat ehtivät kassalle useamman kerran. uusiakin tilkkukankaita tuli hiljattain, eikähän heidän valikoimansa muutenkaan ole koivn vaatimaton. "Täällä pitäisi voida asua muutama päivä, että ehtisi tutustua kaikkiin ihanuuksiin." Niinpä!
Eivät tulleet kädet pitkin kylkiä, tuliaisina sain vaikka mitä.
Kipukoukun, joka mulla on ollut ostoslistalla, mutta en kuitenkaan ollut vielä raaskinut hankkia. Netistä katsoin käyttöohjevideoita ja löysin korpastani paljon kipeitä paikkoja - muutakin kuin lapojen väliset vakiot. Vaikka liikunkin joka päivä, niin loppu aika kuluu joko tieto- tai ompelukoneella ja se jumittaa lihaksia.
Käsinpainettuja ja maalattuja tilkkuja ja kortintekijälle kovasti mieluisia paloja näiden lisäksi. Leväyttelin omia kloritekankaita ja Kankaisesta mukaan lähti jo ekat tummat yksiväriset kankaat. Epäilinkin, että kotimatkalla poikkeavat jossakin ruokakaupassa kloriteostoksilla.
Tämä pala kiehtoi erityisen paljon. Mutta en heti alkanut suunnitella siitä mitään - pitää vielä koittaa malttaa rauhoittaa aivot töille.
Merikarvian leipää, kakkua, itse tehtyjä kynttilöitä...mitähän vielä...
Humpuukipatalappu ennakkona. Killassa on pyöreitä vuosia täyttäessään saanut humpuukipatalapun. Niissä on ollut kaikkea kattiloiden ja pannujen pohjille sopimatonta, valkoista, pitsejä, organzaa, shifonkia, helmiä, paljetteja, turkista...
Kauniit kukatkin vielä.
Kiitos!
Olen lupaillut käydä Porissa ja pikaiseen olen pari kertaa käynytkin asiota hoitamassa, mutta muuten se on ollut vielä liian ahdistava paikka olla yhtään yli sen mitä on ollut välttämätöntä. Ja niin on kaikki tapaamiset jääneet. Eilen huomasin, kuinka paljon olenkaan kaivannut paikallisia tilkkuilijoita. Tunti livenä on niin kovin paljon enemmän kuin sama aika puhelimessa. Ihanaa, että tulivat käymään täällä!
