Meneepä ihan värinpositoksi koko bloggaus. Monenlaista on tapahtunut viikon mittaan. Mieli on hyppinyt aallonpohjalta aallonharjalle vinhaan tahtiin. En ole jaksanut päivitellä.

Tämä oli eilisen illan viimeinen kokeilu ennen tuntien loppumista. Alareunassa on wc-pesuaineella maalattua pitsiä. Ainetta oli joko liikaa tai liian vähän, ei tullut paljon kuviota tai tuli suttua. Pitänee kokeilla niin, että kastan pitsin kloriteen, kierrän sen verran kuivaksi, ettei tipu pisaroita ja sitten kankaalle. Jäi vielä ensi kerraksi jotain testattavaa. Samaa yritettiin tuolla pötkyläliinalla, mutta siihen sumutin kloritea. Ei tullut juuri mitään, joten laitoin sit vaan liinaa eri paikkoihin ja sumutin.

Mustaa paksuhkoa kangasta. Oikealla on paperia, keskellä muovia ja vasemman reunan kuviointi tuli, kun taitoin kankann muovikuvioiden päälle.

 

Kuviot on muovia ja paperia. Ruusu oli jäänyt käyttämättä edelisistä ja noihin muihin kokeilin leikkausta kuviosaksilla. Muovi ei toimi niiden kanssa oikein hyvin, leikkautuu, mutta jää helposti jumiin.

Tämä on taas tämmöinen, johon olen taittanut kangasta muovin päälle. Jos malttaa olla suihkuttamatta liikaa, jää kloriteliuos pisaroiksi muonin päälle ja kuviosta tulee melko elävää.

Kirpparilta löytynyt pitsiliinan pala. Tämän mallina ollut pitsi piti värinsä - ainakin vielä tämän yhden kokeilun ajan. Värillisistä pitsiliinoistakin voi tulla ihan mukavia sävyjä esiin. Kurssilla on kokeiltu paksuja ja ohuita, nyplättyjäkin pitsejä. Paksuista on tullut parempi lopputulos ja eilen onnistui yksi ohutkin ihan ok. Ohut kastuu nopeasti ja väri vaalenee lähes samaan tahtiin kuin välipaikoissakin, joten ohuen kanssa pitää olla tosi varovainen. Tiheää sumua vähän kerrallaan läpi kankaan ja kohta uudelleen. Sumu leviää pintaan, mutta ei jaksa kastella kaikkea läpimäräksi. Niin onnistui se eilinen kokeilu.

Kun sumutukset tehdään muovin päällä, niin liian innokas kloriteliuoksen sumuttelu voi mennä kankaasta läpi, alkaa levitä ja uittaa tiiviidenkin kuviointimateriaalien alle.