Onpa ollut mukavia aikoja, useita sukutapaamisia. Se alkoi, kun olin poikien ja perheiden kanssa näyttelyissä ja yhdessä syömässä.

Äitienpäivälauantaina perinteinen neljän polven tapaaminen pikkuveljen perheen luona Turengissa. Äiti, isä, sisarukset siippoineen, lapsia ja perheitä, tänä vuonna mukaan pääsi 19 henkilöä. Talo tarjosi sopan ja muuta tarjoilua kukin sai leipoa tai ostaa sen mukaan mitä tarvittiin.

Elli organisoi äitienpäiväjunan. Matkustajat vähän vaihtuivat, niinkuin yhteisajopeleissä pitääkin. Välillä oli vähän korjattavaakin. Se, mikä oli vikana, ei matkustajille täysin selvinnyt, mutta junalla, kun oltiin liikkeellä, niin välillä matkanteko loppui. Muutenkin tyttö osoitti tietämyksensä suomalaisten julkisten kulkuvälineiden käytöstä ja niissä käyttäytymisessä. "Nyt ovet on kiinni. Pitää istua hiljaa."

Kakkonen ja siippa lähtivät muutaman päivän puuhääpäivämatkalle, joten mummulla oli lapsenvahtikeikka. Oikein mukavia päiviä ja taas kerran huomasin mikä hyöty on siitä, että tulee liikuttua ja jumpattua säännöllisesti - ei tarvinnut sanoa, etten jaksa - eikä yöllä ollut mitään ongelmia oman nukkumisen kanssa, kun tyttö oli pyörittänyt koko päivän. Pihalla saimme muutakin seuraa talon väestä, kun ensi viikon pihatalkoisiin ehtimättömiä kävi haravoimassa ja lakaisemassa omaatuntoaan hiljaiseksi. Hoitolasten kanssa talossa on ollut suurimmillaan 35 alle kouluikäistä lasta, nyt yksi. Muuan kukkien istuttelija kiinnosti kovasti sekä mummua että tyttöä. Ekan kerroksen naishenkilöllä oli kasvatettuja  ja jaettuja taimia. Hän ravisteli rinteen turpeista multaa, kaivoi, täytti ja istutti. Keittiön ikkunasta tuleva vesiletku karkaili ja pomppi, kunnes menin auttamaan. Rouvalla oli keittiöjakkara ikkunan alla ja kulku sujui sitä kautta varsin sutjakasti, vaikka ikää ja kokoa oli molempia ihan kohtalaisesti. Sekös jaksoi Elliä kiinnostaa ja huvittaa (kehtaisko sanoa, että mummua myös...)

Touhukkaita päiviä, kunnes puhelimessa Elli kuuli, milloin äiti ja isä ovat tulossa kotiin. Sitten hän päätti jäädä parvekkeelle odottamaan. Ajattelin, että olkoon vähän aikaa, mutta tunnin päästä aloin pitkästyä odottamaan ja koitin keksiä jotakin, mikä voisi kiinnostaa. Ei. Ei. En halua. Ei. EN HALUA! Ei.  "Lähdettäiskö kuvaamaan. Saat ottaa kuvia mun kameralla." Ja niin lähdimme lähikalliolle kuvaamaan valkovuokkoja ja lisää valkovuokkoja. Edellisenä iltana olisi ollut lintalaudalla oravia ja lintuja ja niitä seurailimme hyvän tovin. Kerroin, että iso tumma lintu on naakka. Tyttö katosi mua pitkään ja sanoi lopulta: "Sovitaanko, että se on lintu."

 

Illansuussa tapasin vielä kolmosen, hänen tyttöystävänsä ja kuopuksen. Kävimme Krullassa syömässä leivokset. Herkullinen päätös muutamalle mukavalle päivälle.

Sukutapailut jatkuivat tänään, kun lähdin aamulla siskon kanssa mökille. Haimme äidin ja isän ja heidän tomaatintaimensa. Vanhusten kesäkoti tuli kuurattua melkein valmiiksi ja kun suvun nuorisoa kavereineen oli paikalla, niin oli riuskoja hiekansiirtäjiä käytössä ja tomaateille saatiin tasattua ja uusittua kasvatuspaikka. Mun käytössä ollut mökki on vielä täynnä ruukkuja ja pihakoristeita, mutta eiköhän sinnekin vähitellen ala tulla yhden mummon verran tilaa.