enkä ole saanut juuri mitään aikaan. Vähän eteenpäin eteisen seinään tulevaa tilkkuytötä ja sängyn helmalakanaa. Sängynpeite on taas ollut suunnittelussa ja kun heitin alkuperäisen suunnitelman kokonaan romukoppaan, niin siitä ehkä vihdoinkin alkaa kehittyä jotakin.
Viime sunnuntaina siskolta tuli viesti, että tädilläni olisi mulle jotain ja voisin lähteä serkun mökille heti. Okei, ei ollut mitään sovittua. Hetken mietin, josko lähtisinkin pyörällä. Tihutti vähän, valitisin sit kuitenkin auton, kun matkaa on parikymmentä kilometriä. Parin kilometrin jälkeen vettä tuli niin, ettei lasipyyhkijät tahtoneet riittää. Ylämäessä näytti siltä, että ajan vastavirtaan, kun vettä valuin niin paljon pitkin tietä. Kilometri ennen mökkiä sade loppui ja tie oli ihan kuiva.
Mutta se tädin tuoma kassi. Varovasti olen muutamaan kertaan käynyt sisällön läpi. Pari tädin anopin kapioikseen kirjomaa tyynyliinaa vuosilta 1915-1920, joitakin hänen miehensä siskon kirjomia irtileikattuja monogrammeja. Aivan ihanasti ommellut päärmeet ja saumatkin. Toinen tyynyliina oli jo lahinnut halki. Näiden työstöön keksin jatkosuunnitelman aika heti.
Pellavakankaisia tyynyliinoja, yksi kirjottukin. Toiella puolen sama kuvio jatkui niin, että oli vain tuo keskikuvio. Onkohan tämä ollut alunperin jokin muu - liina esimerkiksi - ja sit kuitenkin ommeltu tyynyliinaksi.
Käsinvirkattuja pitsejä, osa tosi pienestä langasta. Osa on ollut käytössä lakanoissa ja osa oli leikattu tyynyliinojen päistä. Aika moni ei näyttänyt olleen käytössä ollenkaan. Näissä taisi olla kahden sukupolven pitsejä. Jotkut oli leikattu poikki ja käytetty jonnekin, muutamia oli useampi kappale.
3/4 litran pakasterasia oli täynnä nappeja ja muun muassa luisia renkaita. Näistä kuvan jutuista piti vähän haastatella äitiäkin. Mulla on yksi vanha paita, luultavasti isän vihkipaita. Se vastaa äidin tuntomerkkejä paidasta, mutta en ole vielä muistanut varmistaa tuota äidiltä. Löysin sen viime kesänä jostakin lumppulaatikosta. Siinä on leveät kalvosimet, joissa on 4 reikää, kaksi kummassakin reunassa. Muistan lapsuudesta, että miesten paitojen kalvosimia käännettiin kahden kerran ja kiinnitettiin jonkinlaisilla irtonapeilla.
Vasemmanpuoleinen jakaantuu kahteen suuntaan. Keskimmäisessä on jonkinlainen jousisysteemi ja se palauttaa metallilepakkeet paikoilleen heti, kun niistä ei pidä kiinni. Oikeanpuoleisessa on kääntyvä pyörylä.
Ihanat aarteet ja muutenkin hulvattoman hauska iltapäivä kaikenkaikkiaan. Seuraavana aamuna siskolta tuli viesti, että olispa ihanaa, jos olisimme vanhana yhtä mainion iloinen pari kuin nuo äidin pikkusiskot. Harmi, että toinen käy Suomessa vain pari kertaa vuodessa eikä toistakaan juuri sen useammnin näe.
