Heräsin viiden jälkeen alakerran metelöintiin. Kun sitä jatkui, niin nousin keittelemään kahvia ja lukemaan lehteä. Lakosta taas jotakin ja ajattelin, ettei se ole yhtään haitannut, kun en juurikaan käytä lihaa, en ollenkaan valmisruokia ja jos en leivo itse, haen leivän kadun toiselta puolen leipomosta. Kun alakerta hiljeni, koitin onnistuisinko nukahtamaan vielä. Varttin nukuin ja ehdin nähdä painajaista.

Heräsin ja menin jääkaapille. Mulla oli siellä jokin valmisruoka, en tiedä mitä, pussin päällä ei ollut mitään tekstiä, valkoista limaisen näköistä mössöä ja pussi liikehti vähäsen. Menin vessaan. Tulin uudestaan keittiöön, aloin kaivella esiin voileipätarvikkeita. Ääk! Se valkoinen oli räjähtänyt ja sitä valui pitkin jääkaapin seiniä ja ruokia ja siinä pussin päällä oli hymiö. Kurkkasin pakastimeen, joka olikin kangaskaappi ja senkin oli vallannut se ilkeä valkoinen töhnä. Iso siivoaminen ja pyykkäys olisi edessä. Avoimesta jääkaapin ovesta sitä limaa hyppi mun vaatteille. Riisuin ne kaikki pois, nostin jääkaapista ruokatavarat pöydälle ja aloin tiskata niitä. Yhtäkkiä tajusin, että olohuoneesta kuului ääniä ja muistin, että mullahan on vieraita, enkä voi olla keittiössä alasti tiskaamassa. Hiivin kiireesti makkariin pukemaan. Sain just häveliäimmät paikat piiloon, kun pöydän takaa nousi remonttimies sinisissä haalareissaan ja sanoi huomenet. Oli kuitenkin pienempi paha olla siinä yhden edessä kuin koko vierasjoukon edessä, joten kiskoin vain kiireesti vaatteet päälle ja lähdin jatkamaan tiskiä. Kun menin keittiöön siellä oli ihan siistiä, ei ollut jääkaappia enää ollenkaan ja kangaskaappikin oli muuttunut takaisin pakastimeksi. Sitä paitsi - vihreät ovet olivat valkoisia. Epäuskoisena avasin ovia yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes pikkuveljeni tuli keittiiöön ja kysyi, mitä siellä oikein häärin. Sanoin etsiväni jääkaappia ja availin ovia edelleen. Veljen ilme muuttui yllättyneeksi, ja heräsin ennenkuin ehdin kuulla, mitä hän aikoi sanoa.

Valmisruoka rankaisi heti, kun ajattelin siitä pahasti!

Nyt lähden kalamarkkinoille, siellä tapaan ekan osan sukua ja siitä jatkamme perinteisille suvun äiskäpäivälauntaipuutarhajuhlille. Illasta asti on satanut, päiväksi voisi loppua, mutta ollan kyllä joskus mahduttu kaikki pieneenkin mökkiin sadetta suojaan ja nyt voidaan levittäytyä omakotitaloon.

Sopu sijaa antaa ja läheisyys lämmittää.