Elli tuli visiitille mummolaan. Viimeksi olin antanut leikkeihin tosi-ison muovileppiksen kaveriksi muutaman melko pienen, mutta ne on nyt käytetty. Pikahaulla laatikosta tuli esiin kolme puista mansikkaa ja perhosta ja hetken päästä vielä muutama jättinappi. Tarjosin niitä korvikkeiksi ja sain hersyvän naurun vastaukseksi. Niillä on tänään leikitty vaikka mitä. Napit ovat olleet koteina, vuoteina, autoina, turvaistuimina, kattiloina... Mansikat ja perhoset ovat myös olleet monen monissa rooleissa - omina itsenään, nappien asukkaina, lusikoina, puolineljän mansikkakeittona, mansikka- ja perhossusheina. Ne ovat myös osanneet jutella selvää suomea, joten on ollut helppo pysyä kärryillä siinä missä mennään.

Perhoset nimettiin heti, onhan niillä silloin mukavampi leikkiä - Keltainen, Kyösti ja Äyskäri.  Kuvassa tuo alimmainen on Kyösti. Sain lepatella sen kanssa, mutta olin usein kolmas pyörä kaikissa tekemisissä ja selvästi vain varalla. Kun muut ajoivat napeilla pöydän alle piiloon, niin yhtäkkiä sieltä syöksyi esiin poliisiperhonen ja sain sakot, kun olin lepattanut liian kovaa.

Keittiön ikkunasta näkyy iso torni, joka kiehtoi Ellin mieltä. Ehdotin, että mennään katsomaan läheltä, kun sinne ei tarvi pitkää matkaa kävellä. Ellihän oli heti valmis. Saatiin mukaan vielä tuo kuopuksenikin. Retkellä napsin joitakin turistikuvia.

Sillalta piti katsoa vettä molempiin suuntiin, moneen kertaan. Onnistuimme näkemään pari venettäkin, joista toisessa oli venekoira. Yksi suuri ihmetyksen aihe sekin. Tämä on Loimijoki.

 

Iso torni on Kehräämön piippu, aukio Piipputori. Se tuntui olevan läheltä vielä isompi ihastuksen aihe, kuin pikkuneiti oli odottanutkin. Vasemmalla on kirjasto, oikealla museon pääty, taustarakennuksessa on kansalaisopisto ja ammattikorkeakoulu. Kiersimme opistorakennuksen ja lähdimme katsomaan patoa. Siellä oli muutama kalastaja ja pienelle ihmiselle jännittävät näkymät verkon takana.

Padolta lähdimme tutkimaan koskea, mutta se ei Elliä kiinnostanut ollenkaan niin paljon kuin pato. Sen sijaan sinne mennessä näkyi "iiisot kiviportaat, semmoisissa en ole ennen ollut. Haluan sinne." Kun oli joki välissä, niin piti mennä uudestaan padolle, kun sietlä oli lyhyempi matka kuin sillan kautta.

Portaat on joku katsomo.

Katsomon takaa pensaiden välistä luikahdimme puiston puolelle. Sopivan penkin valinnasta oli tulla ongelma, mutta sitten ehdotin juoksentelua paljain jaloin ja lähin penkki olikin sen jälkeen oikein sopiva. Juoksu oli niin kivaa, ettei siitä meinannut tulla loppua laisinkaan. Monissa kelpo  juoksuissa on myös palkinnot, niin tässäkin. Elli palkitsi itsensä valkoapilan kukalla ja setänsä sai vähän pienemmän, kun se ei ollut parempi kuin hän.

Olipa oikein hauska ympäristön esittelyretki! Ja mummulaan ehtiessä isonälkä.