Sain joululahjaksi piknikin ja toissapäivänä sovimme Kakkosen kanssa, että lunastaisin sen tänään. Ensin vain mun piti mennä, mutta lopulta olimme siellä esikoista ja avokkia lukuunottamatta koko sakki. Eivät jaksaneet lähteä, kun olivat juuri palautuneet reissusta. Muut toivat ruokaa, minua oli kielletty viemästä mitään. Yöllä oli kuuma ja nukuin huonosti, aamulla nukuin kerrankin yli kuuden. Tuli niin kiire lähtö, etten ehtinyt edes kahvia keittää. Nukuin bussissakin melkein koko matkan.

Ilma oli tuulinen, vähän pilvinen eikä onneksi enää kovin kuuma. Peitteet takapihan nurmikolle ja sitten vaan levittelemään eväitä.

Voileipien tekoon oli Ellikin osallistunut ja yksi Ellin tekemä oli mummua varten pakattu mukaan erikseen. Toinenkin oli ollut tulossa (tai eka), mutta se oli jo osittain syöty. Ainahan on hyvä varmistaa laatu...

Kakkosen perheen korista paljastui herkullisia kala- ja kanavoileipiä, porkkanaa, kurkkua herneitä, vesiä ja teetä. Kaksi kakkua, joissa oli suklaamoussetaikina, mutta ne olivat paistettu sen verran, että pintaan muodostuu vähän kuorta. Hyvää, runsakalorista.

Kuopus toi tuoretta ananasta. Hänen suuri herkkunsa on pienestä asti ollut ruisleipä, jonka päällä on ananasta.

2Kiloa olivat saaneet neljä muhkeaa kesäkurpitsaa, joten niitä piti käyttää ennenkuin alkavat muodostua ongelmaksi. Piiraiden pohjana oli kesäkurpitsan siivuja, päällä muita vihanneksia ja kinkkupaloja sekä juustoa. Onko piiras, jossa ei ole pohjataikinaa enää piiras? Kysymys tuli heitettyä ilmaan, mutta syömisiltään ei kukaan malttanut miettiä vastausta. Suvussa on alkanut kiertää jostakin spelttikirjasta löytynyt kesäkurpitsakakun ohje. Taidan olla ainut, jolla sitä ei vielä ole. Ja kakku, se maistuu oikein hyvälle.

Aikaa saimme piknikillä kulumaan tunteja. Mölkky on kiva peli, paitsi, että sen heittokapula hylkii komentojani ja menee ihan eri paikkoihin, kuin olen ajatellut. Välillä ruohtupsaat toimivat sen kanssa kimpassa ja hypittävät kalikkaa numeropalikoiden yli ja ohi. Ellillä on heittomatkassa hiukan tasoitusta ja etusija kaatuneiden kapuloiden laskijana.

Nyyttäriperiaateruokailuissa on aina hiukan liikaa syötävää. Ellin väkkäröinti eri leikeissä olisi voinut tehdä kaikkien muidenkin kalorien kulutukselle, mutta ainakin osa noudatti vanhaa ruokalepoperinnettä. Muistan lapsuudenkodin kesäisten työmiesten monet ruokalevot pihan ruohikossa. Äitini sanoi usein, että ruokapöydästä pitää lähteä rauhassa ja tehdä jotain hidasta aluksi, muuten ruoka luulee joutuneensa kulkurin vatsaan.

Ellillä oli omat herkut, erilaiset kuin muilla. Kaikki mahtunut pieneen vatsaan, mutta muutama voileivistä kovasti kiinnostunut löytyi kyllä. Painivatkin välillä, kun kulkeutivat kiinni toisiinsa. Yhdessä ottelussa öttiäiset siirtyivät tyhjenneeseen suklaamoussevuokaan ja toinen liimautui hetkeksi johonkin tahmeaan kohtaan selälleen päristelemään siipiään.

Oikein hyvä päivä. Lisää näitä, elämän helmiä!