Päiväpeitteeni ompelu on edistynyt vähäsen. Kun olisi aikaa, niin näillä helteillä ei oikein jaksa noin isoa.

Minulla on huonoja kokemuksia poppanan leikatun reunan kestämisestä, joten ompelin peitteelle ravisteluvaraa kankaasta. Hätävarjelun liiottelua? Ehkä. Osittain kyllä sen vuoksi, että poppanoissa oli hieman mittaeroja ja tilkkuosuuksista tuli vähän niitä pidempiä. Joku alkuajatus oli, että tekisin reunasta polveilevan, mutta hylkäsin sen, kun sovittelin osia yhteen. Jatkopalat ovat eri kokoisia, niissä on nyt suorat tikkausket ja niihin on tulossa nappeja. Käynti paikallisessa kangaskaupassa antoi vihiä runsaasta  nappivalikoimasta, yhtä näytepakkausta lukuunottamatta vielä varastossa. Alustavasti tilasin pussillsien nappeja peitteen väreillä.

Ompelin osat yhteen koneella niin, että koneompeleeseen osui poppana ja tilkkuosan päällipuoli sekä vanu.

Vuorin käännän päärmeeksi saumanvarojen yli ja ompelen käsin. Sepä onkin hiukka hankala homma. Äidin kutomat poppanat ovat tymäkkää tavaraa, kaikin hartiavoimin tiukkaan hakattua eikä kaikin paikoin meinaa saada neulaa läpi. Kun neula on tiukasti tekstiilissä ja kädet hikiset ja lipsuvat neulasta irti, niin on tullut päästettyä jokunenkin tuhma sana. Materiaalista johtuen, työ ei enää seuraavassa vaiheessa mahtuisi tavalliseen ompelukoneeseen.

Vasta yksi sauma on kokonaan ommeltuna myös käsin.