Taas syntyi yksi roskatyö. Tästäkin piti alunperin tulla jotakin korttipohjaa, mutta näin vain kävi, ei suostunut leikkautumaan korttikokoon.

Pohjassa on parin vanhan sideharsohuivin päärmeitä ja hulpioita. Silitin liimaharson avulla maalaushuovalle ja ompelin tikkauksia pystysuoraan. Roskiksesta huuteli yhden tilkkupinnan tasaussuikale ja pyysi päästä elämään johonkin työhön, niin nämä kaksi kohtasivat. Eivät olleet ekat treffit pohjapalalla, pari hulpioista leikattua hahmoa oli ensin kokeilleet onneaan, mutta ne olivat jotenkin liian sammuneita, tummia. Kaipasin iloisempaa ja valoisampaa.

Lennä! 27x17 cm

Päässä ei ole sulka vaan vaikka tuulen pystyyn nostama poninhäntä. Käytettävän materiaalin rajoittama ratkaisu. Oli pakko laittaa pystyyn, kun suikaleen leveys ei antanut myöten muuta suuntaa.

********

Ei tulostaulu tee sinusta häviäjää. Jos marssit kentällä pää pystyssä, et ole hävinnyt. Miksi riiputtaisit päätäsi? Katsojat saavat ihan vapaasti pitää sinua hyvänä tai huonona. Heidän mielipiteellään ei ole merkitystä. Ainut merkittävä asia on oma käsityksesi itsestäsi. Kukaan muu ei voi tehdä sinusta häviäjää. (Dan Manno)

Menneisyyden demonit yrittävät vallata mielen, uni on hukassa, ilo myös. Aamupäivän ompelu on vähän kohottanut mielialaa, erilaisia tekniikkakokeiluja. Nyt ihan vain mallitilkuiksi, joskus ehkä todelliseen käyttöönkin. Pari oikeaa terapiatyötäkin on vaiheessa. Kun työstää mennyttä, se repii auki haavoja, mutta samalla ne toivottavasti arpeutuvat vankemmin.  "Toipuminen vie keskimäärin viisi vuotta" - vajaa neljä enää...

Nyt lähden metsään ja koitan noudattaa tuon minityön kehoitusta: Lennä!