Lehdessä oli joku päivä, ettei helteilläkään kannata päästää aivoja ihan täysin laiskottelemaan, vaikka ei kuumuudessa oikein mitään jaksaisikaan. Jutussa kehotettiin heittäytymään riippumattoon ja kokeilemaan, paljonko uusia sanoja keksii omasta  nimestään, sukunimi ja kaikki etunimet. Uusissa sanoissa kirjaimet voivat esiintyä korkeintaan niin monta kertaa, kuin omassa nimessäkin. Lapsena näitä tehtiin siskon kanssa paljon. Sukulaisten ja tuttujen nimistä, lehdistä löytyneistä pitkistä sanoista. Nyt aloin kokeilla uudestaan. Kirjoitin nimen vanhan ison kirjekuoren taakse. Yy ja kaksi äätä. Muutamia tärkeitä kirjaimia puuttuu, mutta aika paljon sanoja löytyi kuitenkin.

Kun 31 vuotta ja 9 päivää sitten sanoin "tahdon", vaihtui myös sukunimi. Jonkinmoista painiskelua kävin itseni kanssa nimenmuutoksesta, mutta tuikitavallisen tilalle harvinaninen nimi - se sitten lopulta voitti. Uusi kuulosti tavalliselta, mutta olin silloin vasta viides sillä nimellä ja yksi oli ottanut siippansa nimen ja käytti sitä. Tuplasimme tuota nimeä käyttävien lukumäärän - paitsi ettei siltikään ollut yhtäaikaa seitsemää enempää samalla nimellä. Kaksi kertaa nimi on nyt kaiverrettu hautakiveen, pojista Kakkonen otti vaimonsa sukunimen ja eilen anoin tyttönimeäni takaisin, joten vanhan sukunimeni saldoksi jäi taas neljä. Eikä mulla nyt ollut mitään miettimistä vaihdosta, kun pojatkin on jo aikuisia. 

Nimenvaihto käy kätevästi netissä jos haluaa tyttönimensä takaisin. Jos ero on selvä, se ei maksakaan mitään. Täytä lomake ja "Lähetä".  Ajattelin, että siitä se sit alkaa vanhan nimen palauttelu omaan ja tuttavien mieleen. Taas pitää laitella muutosilmoituksia sinne tänne, osahan menee suoraan, mutta paljon niitä jää itsekin hoidettavaksi. Ajokortti ja passi pitää uusia kolmen kuukauden sisällä. "Lähetä", painallus ja olo muuttui höyhenenkevyeksi. Enpä ollut ajatellutkaan, että sillä olisi niin iso vaikutus. Mitähän muut tuumivat? Pojille olin ilmoittanut tästä jo etukäteen. Ensiksi soitin isälle ja ilmoitin muutoksesta. Enpä muista aikoihin kuulleeni hänen ääntään niin iloisena. Isä kuulee huonosti eikä juurikaan puhu puhelimessa, mutta tämän tiedon onnistuin välittämään hänelle tuoreeltaan. Toinen veljistä sanoi, että hänen puhelimessaan olen aina ollutkin tyttönimellä, joten nyt ei tarvi tehdä muutosta. Pelkkiä positiivisia kommentteja on tullut toistaiseksi.

Kirjoitin kuoren taakse uuden nimen - tai ikivanhan. Uu, tee, oo ja äs, sanoja oli paljon helpompi keksiä. Toistelin ääneen uutta nimeä, kirjoittelin sanomalehden kulmaan.

Seuraavaksi ehkä yritän keksiä samoilla kirjaimilla pieniä lauseita.