Uusimmassa Taito-lehdessä oli räsypalloja. Punaisia. Ajattelin heti, että semmoisiin saan menemään kaikki joulukankaat. Niitä tulee hankittua paljon enemmän kuin käytettyä. Aamulla join kahvia ja katselin pilvetöntä taivasta. Siinä katsellessa tuli mieleen, että voisin edes katsoa, onko mulla valkoisia ohuita kankaita, josko ompelisin jonkunlaisen kapan. Jonkunlaisen ja jonkunlaisen...sama suunnitelma on ollut jo toista vuotta. Laatikkoa penkoessa ihmettelin, miksi olen muuttanut joitakin siellä olleita kankaita. Pitsiverhojen raunoja ja muuta vastaavaa. Ja sitten!!! Lehden räsypallot muuttuivat valkoisiksi ja leikkasin reunapalat puolentoista sentin siivuiksi.

Pujottelu sujui hyvin sorminkin ja kude mahtui juuri ja juuri isoon parsinneulaan, joka oli tarpeen sitten, kun sormi ei enää mahtunut keskireiästä läpi. Tämä räsyyn kiedottu tupsuntekele näyttää vähän reppanalta. Haavoittuneelta, joka on sidottu.

Aukileikkaukseesa tuli ikävä teräväkärkisiä tukevia saksia. Oikea tekniikka löytyi ja paksukin kangaskerros leikkautui lopulta ihan hyvin. Käytin sitomiseen paksua kalalankaa.

Pitseistä riitti vähän yli kahteen palloon. Seuraavaksi taidan kokeilla hulpiota ja sitten näkyi olevan joku nyytti valkoista vuorikangasta. Mutta se rispaa niin, että pitänee leikata vinoon. Muutamaan kertaan on päivän aikana vilahtanut ajatus, että kirpparilta voisi löytyä pitsiverhoa...

Talveksi laitan keittiöön lumipalloverhon.