Lauantaina oli Helsinki City Triathlon, johon minäkin menin yleisöksi, kun kisaamassa oli pojista kolme ja yhden avokki. Nuoret yllyttivät minuakin osallistumaan, mutta ei nyt ainakaan vielä. Lukuunottamatta paria lasten karkumatkaa autoliikenteen sekaan, en ole tainnut juosta sitten koulun liikuntatuntien. Vain joskus jotain lyhyttä, mutta kertaakaan en huvikseni. Pitää olla jokin hätä tai peto kannoilla. Kummastakaan tuskin tulee pitkää juoksua, kun se petokin tavoittaisi saaliinsa aika nopeasti.
Kisassa oli sekä naisille että miehille samat matkat, nuorille vähemmän. Aikuisilla oli ensin 300 metrin uinti. Siitä vaatteiden vaihtoon. Viimeisessä lähdössä pari miestä riisui nakuksi, kaikki muut taisivat vetäistä pyöräilyvaatteet uikkareiden päälle. Joillakin oli triathlonasut ja menivät kisan läpi vaatteita vaihtamatta. Uintivauhteja oli alle neljästä minuutista niin pitkään, että 15 minuutin välein olevistä lähdöistä yhdessä jouduttiin odottamaan edellisen lähdön hitainta uimaria. Mukana oli myös Borak kannattajajoukkoineen, en ole varma kirjoitusasusta. Hän aloitti uintiosuuden koiralla, mutta vaihtoi myöhemmin tyyliä. Mukava piristys - polttariporukka ehkä. Mulle outo hahmo, mutta joku teeveestä tuttu. Borak osasi kaikenkaikkiaan ottaa hvyin yleisönsä.
Pyörän kanssa käveltiin/juostiin melkein altaan ympäri ja sen jälkeen alkoi 10 kilomertin ajo. Pyöräksi kävi mikä tahansa kellarin periltä löytyvästä hienoon kilpapyörään. Monenlaista näkyikin, alkuperäinen jopo ja muuta iäkkään näköistä mallia, joista ehkä oli viimeistään kisaa varten pyyhitty pölyt. Renkaan kapeus vaikutti sarjaan ja jos olisin osallistunut, olisin melkein antiikki-Helkamani (24 v) kanssa joutunut kilpapyöräsarjaan. Uinnissa en olisi jäänyt ihan hännille, pyöräilyssäkään luultavasti en viimeiseksi, mutta juoksussa olisin aivan varmasti jäänyt melko kauaksi toiseksi viimeisestä. Ne, joilla oli pyöräilykengät, joutuivat vaihtamaan lenkkareihin, mutten pääsi jatkamaan aika sujakasti juoksuosuudelle. Kolme punatukkaista "sairaanhoitajaa" olivat viestijoukkueena. Verkkosukissa ja valkoisissa takeissa. Uintiosuus meni uikkareissa, mutta pyöräilijä lähti hoitsun asussa ja korkkareissa. Juoksuosuudesta en tiedä, että sujuiko sekin korkkareissa.
Juoksumatka oli kolme kilometriä. Sama lenkki kahteen kertaan ja sama jyrkkä ylämäki myös.
Ilma oli aika viileä. Suoritukset näkyivät parhaiten vähän eri paikoista, joten jo senkin takia tuli liikuttua edestakaisin sinne tänne. Ja hyppimällähän pysyy lämpimänä. Ja mitä mä tässä valitan, mulla oli sentään pari kerrosta vaatteita. Kuopus tuli paikalle shortseissa ja teepaidassa...kun ei vielä ole kylmä. Laitoin askelmittarin kotoa lähtiessä. Kisan ja näyttelyissä kulkemisen askelmäärä oli aika iso. Vähensin lyhyemmän vakiolenkkini askeleet (noin 5768) mittarilukemasta ja jälelle jäi 32900 askelta.
Netissä mainostettiin, että paikan päällä voi ostaa pientä purtavaa. Ajattelin kannattaa sitä enkä tehnyt eväitä. Onneksi kuitenkin ostin torilta pari kiloa naposteluminitomaatteja. Iltapäivällä, kun vatsa mourusi tyhjyttään, oli kioski kiinni ja suuri osa tuotteista loppu. Lasissa oli lappu, että palaan pian. Pian kesti ainakin yli tunnin, sen enempää en käynyt enää katsomassa. Myyntiä olisi riittänyt oikein mukavasti, mutta kioskinpitäjä ei ollut siihen varautunut. Ensi vuonna en ota riskejä, enkä kannata paikallista myyjää vaan otan omat eväät.
Illalla kokoonnuimme kaikki 2Kilon luokse syömään ja maukasta ruokaa onneksi riitti, enemmän kuin jaksoimme syödä. Samalla tuli lunastettua synttärilahja ja käytin mahdollisuutta myös yöpymiseen.
