Aluksi Enkulilta tullut tunnustus. Kiitos.

Enkulin blogi olikin minulle ihan uusi tuttavuus ja niinpä piti heti tehdä siellä pieni luku/katselukierros. Kun tunnustus näkyi  tulevan nimenoman korttigategoriaan, niin hyvät blogilukijat, jatkan tunnustusta korttien tekijöille. Nappaa tämä tästä mukaan ja kerro kommenteissa minne viet, niin muutkin osaavat seikkailla tunnuksen perässä korttisivuille - etenkin minä :D.

Kortit on mulla aina ajankohtaisia ja nyt taas alkaa olla aika pino viimeisteltävää. Sillä ei monesti ole kiirettä. Päiväpeitteen viimeistelyä varten piti saada työpöydälle lisää tilaa. Tai olisihan sitä tullut, mutta rompe on mukavampaa siirtää jonnekin kuin odotella, että huiskin sen peitteellä lattialle pöydän ympärille. Pöydän kulmalla oli siskon tuoma pieni roskapussi: silkkipuseron leikkuusta jääneitä pikkupaloja ja jakusta jääneitä villakankaisia. Kun mikäään siivous ei herätä minussa erityisiä hurraaelämyksiä, niin tietty piti aloittaa ompelemalla ne roskat kiinni pohjaan. Ajattelin,että ehkä viisi korttia voisi tulla, mutta lähes pelkästään niistä tuli toistakymmentä. Hain laatikosta jotakin ja aloin jatkaa paria entistä korttipintaa, kun oli nippelirasioita esillä. Pöydällä oli myös pussilakanan syrjä, jossa olin leikannut saumalle saumanvarat. Ihan ok korttipintaa tuli siitäkin, muuta ei näy tuossa kuvassa. Myöhemmin sit. Kun vanhastaankin oli korttipintoja odottamssa, niin parikymmentä alkua on odottelemassa viimeistelyä.

Korteista puuttuvat  taustat ja reunatikkaukset, etupuolet ovat jo kunnossa. No, yhteen olisi pikkulisäys tarpeen, mutta se vaatisi kangaskaupassakäyntiä. Vaarallista pikkuasian vuoksi, kun usein kuitenkin vetokejua tai nappia ostaessakin lähtee kassin kanssa ulos. (Huomenna olen menossa Karnaluxiin...)

Pöydällä on nyt vain ompelukone ja radio. Viereisellä pöydällä - no arvaatte kai. Toivotonta saada mitään mihinkään, kun kaappeihin ei todellakaan mahdu kuin ehkä jollakin tikulla työntäen joihinkin pinojen väliin jääneisiin pikkurakoihin. Se peite ei ole edistynyt kuin minimaalisen vähän, mutta nyt olen ratkaissut pulman, jonka vuoksi se on taas seissyt pari viikkoa. Sitäkään en ole vielä käytännössä kokeillut. Harsiminen on ollut ihan kätsy tapa kokeilla vaihtoehtoja. Pari on vielä hanskassa ja jos nekään ei käy kuin mielikuvissa, niin pitää...keksiä vielä jotain muuta.