Valmista! Pöydän hyvin näkyvä takajalka on puettu. Sukka on vähän liian pitkä, että menisi makkaralle. Aluksi halusin ylös kuminauhan, jossa on reikiä, mutta kun Sari toi huopatossut ja tuommoisia nappi/lenkkisysteemeitä, jotka ei kuitenkaan menneet kiinni, koska neule oli niihin liian paksua, muistin, että kummitädin perintöompelukorissa on ainakin yksi vanha metallinen lenkki (tai mikä se sit onkaan). Nappi on samasta korista.

Huopatossut Sari on tehnyt omalle pojalleen (nyt 27 v). Olivat aika käyttämättömät. Pohjia piti vähän liimailla reunoista uudelleen.

Auts!!!

Muistan hyvin lapsuudesta tuon kiinnityssysteemin. Kun liiveihin kuuluvasta nauhasta kului nappiosa irti, siihen ommeltiin uusi tai sitten suoraan sukkaan ommeltiin nappi. Liiveissä tarvittiin vain ne yhdet napit, sukissa piti olla kaikissa omat. Äiti oli aika tarkka, että kummassakin sukassa oli samanlaiset. Joskus suvun naisten yhteisillä saunareissulla minua ärsytti hirveästi, että mummun sukissa oli mitä sattuu nappeja tai erivärisiä kuminauhoja. Mummu käytti itse ommeltuja flanellisia sukkanauhaliivejä. Meilläkin oli niitä ihan pieninä, mutta oppikouluun pääsyn jälkeen ostettiin kaupasta vaaleanpunaisia liivejä ...kunnes tuli sukkahousujen aika.

Tuo lenkki oli kyllä niin iso, että oiskohan jonkun haalareista. Toinen vastaava oli paljon pienempi, mutta se jäi odottamaan tuota toista takajalkaa. Siihen tulee värikäs raidallinen sukka.