eli vaihteeksi lasimosaiikkia. Tällä kertaa onnistuin tekniikassa paremmin kuin viimeksi ja laatatkin meni oikeinpäin - mielenkiitoisempi eli alapuoli alustaa vasten. Halusin pesuhuoneeseen uudet kaapit, mutta kun en osannut päättää minkälaiset, niin en tilannut mitään ennenkuin sama vaihtoehto alkoi pysyä mielikuvissa vakituisesti. Valitsin liikkeessä mieluisat, mutta niitä ei tilattu, kun yksi mitta piti tarkistaa ja kun en sitäkään saanut heti aikaan, niin ehti tulla voimaan uudet säännöt remonttien ilmoittamisesta. Uuden allaskaapin vaihtoon olisi pitänyt hankkia taloyhtiön hyväksymä putkimies, että liitos on varmasti ok. Hylkäsin allaskaapin ja päätin tehdä vanhalle jotakin. Se on ehjä, mutta ei miellytä silmää. Uusi peilikaappini olisi ollut 20 cm korkeampi kuin edellinen ja olisi pitänyt valita taloyhtiön hyväksymä sähkömies jatkamaan johto. Sain puhuttua, että niin pieneen hommaan kuitenkin riittäisi sähkömies naapurista. Mutta yläkaapitkin on vielä tilaamatta, kun alkoi kiukuttaa liian tiukat säännöt. Sitten aloinkin taas muuttaa suunnitelmia...

Kaapinpäällisen lasimosaiikit ovat siskon varastosta, parhaat värit on jo valittu. Mutta tuossa on samoja sävyjä kuin suihkuverhossa, joten tuo jäännöserä oli ihan passeli käyttää nyt. Onko mulla tosiaan noin keltainen valo kylppärissä kuin tuo kuva näyttää.

Suihkuverho on Marimekon Kaiku. Jossakin välissä ajattelin ostaa valkoiset kaapit ja päällystää ovet Kaiku-kankaalla, mutta siinäpä ei ollutkaan samaa väriä kuin suihkuverhossa enkä tykännyt siitä ollenkaan.  Kokeilin sekoittaa samaa väriä kuin tuo tummempi vihreä ja maalata sillä jotakin oviin, mutta lopulta maalasin sillä vain kylppärin taulujen kehykset.  Yhteen kehykseen piti tulla tilkkutyö, jossa lukee "iloista päivää", mutta sille ei sit jäänytkään paikkaa. Akvarellit ovat Leena Passilahden taidekouluaikaisia töitä 1990-luvun alkupuolelta.

 

Jossakin välissä sisko laittoi viestin, että jos keksin jotakin muuta päällystettävää, niin mieluusti niin paljon, etten enää palauta laattoja. Olin jo päällystänyt pienen peltipurkin harjoille ja kammoille.

Olin saanut lainaksi hyvän työkalun laattojen pilkkomiseen, joten nuo epämääräiset mutkareunat ei johdu siitä, että olisin vasaroinut laatat halki ja sitten joutunut käyttämään sitä mitä sattuu tulemaan. Olin saanut myös käyttökoulutusta siihen, miten suoristan mosaiikin reunoja, jos menee vinoon. Mutta noistahan useimmat oli ihan ok, kunnes sitten saumauslaasti toi esiin monia ennen näkymättömiä mutkia. Ja silikonikin oli sen verran joustavaa, että laatat menivät vinoon. Ja nuo pienethän on siis tosi pieniä, alle pikkurillin kynnen kokoisia. Ja...

Sen viestin jälkeen aloin miettiä, että laattoja on kyllä vielä jonkun verran ja aika monta purkkia saisin niillä päällystettyä tai sit jotakin muuta. Se yksi kehys odotti sitä tilkkutyötä edelleen, mutta edellisen asukkaan merkillisen näköisen kaapin (jätti sen mulle ja kannoin heti roskakatokseen, josta se oli häipynyt jo siihen mennessä, kun aika pian vein seuraavan roskasatsin.) kiinnitysjäljet muistuttivat joka päivä, että siihen pitää saada päälle jotakin. Nythän niiden peittämiseen olisi tilaisuus ja intoa, kädetkin valmiiksi silikonissa. Siihen paikkaan tuli kaksi isoa ruusua. Vähän enemmän mosaiikkeja silpomalla olisi ehkä tullut parempia muotoja. Kylppärin valossa, kun vielä olin itse lampun ja työstettävän seinän välissä, valkoisissa ja vaaleanharmaissa laatoissa ei ollut juuri mitään värieroa. Niidenkin järjestystä olisi ehkä voinut vähän harkita. Oikeasti eivät näytä näin kirjavilta, samausaine näkyy salamalla kirkkaampana kuin kylppärin omassa valossa.

Ruusujen tekeminen oli loppupäästä aika tuskaista kun olin lisää silikonia hakiessa kompuroinut ja kokeillut pehmeän takapuolen jysähdystä kovaan laatoitukseen. Onneksi en kolhinut päätä, sekin mahdollisuus olisi ollut ihan liki. Vasemmanpuoleinen ennen pyllähdystä ja oikeanpuoleinen sen jälkeen.

Nyt mietin vielä kaapin maalaamista, mutta katselen sitä nyt noin vähän aikaa. Ja kunhan saan ne yläkaapti ensin.