Joku aika sitten sain pienen pussillisen rintanappeja - "kun sä varmaan osaat keksiä niihin jotakin". Eka toteutus on nyt valmiina. 

Rintakorussa on tummansininen puuvillakangaspyörylä, reilun sentin isompi kuin nappi. Vähän enemmänkin olisi voinut olla, niin olisi jäänyt varaa kääntää reunan rypytykseen pieni päärme ja koru olisi takaa näyttänyt siistimmältä. Ennen nappien ompelua harsin punaisella napin kokoisen pyörylän. Siis oikeasti en heti, mutta huomasin sen auttavan. Napit ovat aika pieniä ja täytin niiden välejä mininapeilla ja helmillä.

Tänään olin vanhempieni luona ja kotiin palattua kello oli niin paljon, ettei huvittanut alkaa tekemään mitään, muttei oikein lorvittanutkaan, joten päätin kokeilla toista nappikorua, jota olin jo ajatellut yrittää. Metallilanka on muistilankaa. Kirjaimellisesti. Muistaa miten kiertyy ja muistaa minne sitä taivutin ennen kuin älysin minne pitäisi taivuttaa. Melko itsepäinen työpari - mutta vain yksi reikä sormissa! Tässä on puuhelmiä ja punaisia kantanappeja, leppäkerttuja, autoja ja pari omenaa. Ja tätä punaistahan mun ei pitänyt edes tehdä. Olin eilen etsinyt valmiiksi kasan kantanappeja ja niihin sopivia helmiä etsiessä osui käsiin nuo puuhelmet ja muistin, että nappilaatikossa oli siskolta tänne kulkeutuneita punaisia autoja ja... tämän sain aikaan.

Päättelyhelmi jäi horottamaan vähän liian pitkälle, mutta se vain ei suostunut menemään enää yhtään tiukempaan. Tuon kanssa piti harjoitella langanvääntöä muutamaan kertaan. Sen pää on kuitenkin puolentoista helmen verran kaksinkerroin ja lanka on kohtalaisen jäykkää, joten eiköhän tuo viimeinenkin helmi pysy paikoillaan.