Joulu nimittäin. Kauniit muistot jäivät. Yhdessäoloa, yhdessäoloa ja yhdessäoloa. Lasten ja perheidensä luona. Se on parasta!

Jotain tuli joulun alla tehtyä käsilläkin. Pikkuneidin suosikki on Hello Kitty ja pakkasin lahjan pussukkaan, jonka toisella puolella on tuo katti ja toiselle tikkasin - siis jätin tikkaamatta - tytön nimen.

Ison veljen lahja mahtui isoon penaliin. Ehkä vähän liiankin isoon. Tässä on semmoinen takuu, että jos tuo on hankala penalina, niin teen vähän pienemmän.

Elli oli piirtänyt mummulle leppiskassin - meillä on yhteiset sympatiat tuota pientä eläintä kohtaan. Tytön päiväkotiryhmä on Leppikset. Olen tykännyt noista aina, mutta erityisesti sen jälkeen, kun tietämättäni tuhosin ison joukon leppäkerttuja. Marjapensaassa oli paljon jotakin toukkia, joita en tunnistanut ja vimmoissani  myrkytin ne välittömästi. Kerroin siitä isälle. Hän tunnisti toukat heti ja tarkistettiin vielä kuvasta. Vielä neljännesvuosisata myöhemminkin harmittaa, etten ensin selvittänyt mitkä toukat kulkivat pensaissa. Leppiksen toukissa mulla olisi ollut biologinen ase tuhohyönteisiä vastaan.

 

Viimeksi ilmestyneessä paikallislehdessä luki, että "trendikäs joulukukkien ostaja ei tyydy tavanomaiseen punaiseen vaihtoehtoon." Trendikkyys jäi toteutumatta muille meneviin kukkiin, mutta kotiin ostiin koristellun mehitähden. Mietin kyllä pitkään joulutähteä, jossa on kerrotut kukat. Jäljellä olevissa oli jokaisessa ainakin yhdessä kukassa ruskeita terälehtiä. Kukkakauppias sanoi, että juuri kukaan ei tunnistanut kukkaa ja että aika moni rutisteli ja hypisteli kukkia - vaikka ei se nimi sillä tule esiin, olisi pitänyt kysyä. Kysyin ja kokeilin silti kukkaa. Tuhma minä! Kukat eivät koskettelusta tykkää ja osa terälehdistä kuivui rumiksi. Kauppias lupasi, että hän saa ne leikattua kauniiksi, mutta päätin lopulta ostaa uudenlaisen joulukukan. Kaktusmaalaus on Leena Passilahden.

 

Lunta on joulun aikaan tuiskunnut täälläkin, onneksi ei yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla. Parvekkeen lasien takana on 37 sentin kinos lunta (lasiosan kohdalla). Tuo pimentääkin jo. Luulisin. Ulkona tosin on pilvistä ja harmaata. Viime vuonna kinokset vain tipahtivat alas yhtenä aurinkoisena päivänä. En oikein tiedä miten ne muutenkaan saisin tuosta pois, kaatamatta lunta sisäänpäin. Ja joko näin heti joulun jälkeen uskaltaisi ajatella, että toivottavasti lumi putoaa hetkellä, jolloin alakerran ketjupolttajamummo vetelee savujaan parvekkeella ja samalla se voisi sammuttaa savukkeen. Sitä harmittaisi, mutta olisihan sammuminen terveellisempää meille kummallekin, eikö.

Kukat toivat joulutervehdyksenä T&P. Kiitos! Syksyllä en saanutkaan aikaan, että olisin itse ostanut yhtään kukkaa parvekkeelle. Nyt se ei harmita enää.