Kortin pikkuliina on kirpparilta - Souvenir Brussels - se pissaava pikkupoika, Manneken Pis(s - yhdellä vai kahdella ässällä?). Liinassa oli pieni reikä ja halusin peittää myös tekstin. Käytin kaikki kukat, jotka jotenkuten sopi yhteen. Pitänee muistaa katsella uusia kaupasta tai kirppareitla. Kortin taakse kirjoitin Kaarina Helakisan Tatavuun, joka oli yksi Aapon isän lapsuuden lempirunoista.

Isä ja poika kaksiviikkoisina ja poika tänään. Syntyessään olivat yhtä pitkiä, poika painoi 20 grammaa enemmän kuin isänsä ja syntyivät aamupäivällä melkein samaan kellonaikaan. Pojanpoika vaihtui tänään Rutjasta Aapo Eemiliksi.

Aapo valikoitui niin, että ensin viivattiin kalenterista yli kaikki nimet, joista molemmat tai jompikumpi ei tykännyt. Jäljelle jääneistä kuudesta, valittiin tuo. Eemil tulee isän suvuista, mutta on kirjoitettu yhdellä eellä - "meillä on kyllä varaa maksaa painomustetta kahdestakin eestä". Kun nuoret ovat avoliitossa, niin piti valita jommankumman sukunimi. Molemmissa oli hyvät ja huonot puolensa, joten vaakakuppi ei kallistunut selvästi kummallekaan puolelle ja sukunimen ratkaisi kolikko - pojalla on äidin sukumimi. Aapon kakun leipoi hänen äitinsä, samoin muun muassa auto- ja sydänpiparit, joissa oli suklaalla kirjoitettuna pojan nimi.

Pikkuveljeni nimi valikoitui aikanaan niin, että viimeiset vaihtoehdot kirjoitimme siskon kassa paperille, laitoimme ne jakkaran reunoille ja kissanpennun sinne alle. Siliteltiin sitä, että se rauhottui sinne olemaan vähäksi aikaa. Se nimi, jonka puolelta kissa käveli pois jakkaran alta, voitti. - Anteeksi Marko, jos joskus nimi on ottanut päähän, niin ei ole meidän vika :)

Insinööriopiskelijan värisuora - kummisetänsä nuoruusaikainen solmio (1960-luvulta, nahkaa) ja tyttöystävän sukka. ...ja setä oli lupaillut Aapolle, että "isona saat oman paperitehtaan". Pidetään mielessä!

Isomummujen aika kului hyvin. Kaksi puheliasta, tapasivat ensimmäisen kerran ja oli sukuselvitykset tekemättä. "Omia lapsia ei saa kehua, mutta onneksi meillä on nämä lastenlapset ja lastenlastenlapset eikä niiden kehumisessa ole rajoituksia." Ihanaa, miten kahden noin kahdeksankymppisen silmät voivat niin loistaa ilosta!