Muutaman loskapäivän jälkeen onkin ollut taas tosi kaunista. Lapion ja lumikolan kanssa hikoilevat voivat vapaasti olla tästä eri mieltä, mutta toivottavasti heilläkin on kauneudentaju tallella vielä urakkansa jälkeen.

Tuo koivukuja alkaa korttelin kulmalta ja siitä tulee käveltyä useamman kerran viikossa. Kävelyteiden risteys on puiston vastakkaisella reunalla. Liikennemerkit ovat nyt lähes ainoat väripilkut luonnossa eikä tuolla kevytvälillä pudonneiden lapasten lisäksi ole juuri muuta kuin tuota yhtä sorttia. Paitsi koirankakkaroskikset, mutta nekin ovat vihreitä ja maastoutuvat paremmin kuin kirkas sininen.

 

Omakotialueella oli jalkakäytävillä aika kiikissä. Lähes kainaloihin ulottuvien vallien yli ei noin vain hypitä - ellei ole nyt ihan hirmuisa peto vastassa tai takana. Silloinhan isoistakin esteistä voi tulla ylitettäviä. Yksi vanha mies lapioi reittiä kotiinsa. Monella muulla auton saanti pihaan tai sieltä pois oli vielä monen ärräpään ja hikipisaran takana.

 

Valkosesta mustaan on paljon värisävyjä, muuta näkyy melko vähän. Syksyn okraa näkyy ruohoissa ja puihin jääneissä lehdissä...

...sekä meillä myös joen jäällä, kun sen vesi on ruskeaa.

Joen jäällä oli railoja rannoilla ja pitkiä pätkiä keskelläkin, isoja lätäköitä. Ei tehnyt mieli mennä kokeilemaan kestävyyttä. Tänään oli lehdessä, että järven jäällekään ei ole voinut tehdä latua, kun se on paikoitellen liian ohutta.

 

Makkaratehtaan luona joki ei jäädy koko talvena. Normaalisti tässä ui sorsia, mutta nyt ei näkynyt ainuttakaan.

 

Luonnon grafiikkaa on nyt paljon, kunhan vain malttaa pysähtyä katselemaan.

 

Jäälle muodostui paljon kuvioita. Mitä sinä tästä löydät?

Näen nallen, jolla on iso sanaton ajatuskupla. Näen pumpuliin sukeltavan delfiinin. Sammakko on uimassa ja tuo alaston hahmo...liekö sukeltamassa ja aikoo yrittää suudella...