Innostuin näistä muutama vuosi sitten. Sain ohjeen, neuvoin sen muutamille, mutta aiemmin en ole itse tehnyt tämmöistä. Sisko onnistui tekemään tosi kauniin huivin, äiti kaivoi esiin omansa ja sit ajattelin, että kyllähän minunkin pitää yrittää.

Kaivoin lankavarastoja ja löysin anopin antaman villalangan - ajalta, jolloin esikoinen (nyt 29) oli vauva ja tuosta olisi tullut lämpimät sukat. Aika paksua, sen takia jäi neulomatta.

Juoksuttelin lakanalle lankaa noin 35x200 sentin osalle. Pyörittelin villakopasta pieniä palloja sen päälle. Tässä välissä iski uskonpuute ja piti soittaa siskolle (huovutuskirjani on hänellä lainassa).

Laitoin lankaa myös toiseen suuntaan ja mietin muutamaan kertaan aloitanko alusta ja tekisinkin niin, että ensimmäinen kerros on harvemmassa ja sit vuorotellen kerroksia pitkittäin ja poikittain. Ja oliko nuo villatkin liian korkeita möykkyjä. Tuleeko huivi vai materiaalia ensi vuoden joulukortteihin. Jatkoin niin kuin olin aloittanut.

Ensimmäinen kerros on aika tiheää, muissa langat kulkee harvemmin ja enemmän eri suuntiin.

Lopuksi taitoin lakanan toisen puoliskon lankojen päälle ja aloin kiertää systeemiä rullalle.

Pesin lakanoiden kanssa pesukoneessa. Avaaminen jännitti. Ekan kerroksen langoista osa oli tehnyt kimppoja keskenään, mutta sain revittyä niitä auki. Reunasta oli parissa paikassa reunimmainen lanka livahtanut pienen pätkän omiin oloihinsa. Vaikka lankaa oli olevinaan aika paljon, niin huivi tuntui melko harvalta. Muistin, että jossakin mulla on kerän loppu huovutuslankaa, tuon ekan ikätoveria.  Aloin "parsia" sillä huivin harvoja kohtia ja sidoin myös aukirepimäni kohdat ja karanneet reunalangan osat huivin kiinni. Ja uusi pesu, nyt käärin huivin niin päin, että ekan pesun ulommaksi jäänyt reuna meni rullan sisään.

Ehkä ei täysin priima, mutta pehmeä ja lämmin. Olen sitä muutaman kerran käyttänyt ja nyt tiedän, miten tuon olisi voinut tehdä paremmin. Ehkä näyttää tutulta ensi vuoden joulukorteissa...