Minähän en tuommoisille mene, mutta niin vain lähes miettimättä lupauduin siskon seuraksi. Mitä lähemmäksi lähtöpäivä tuli sitä enemmän harmitti, että olin lupautunut mukaan. Mutta nyt ei harmita enää ollenkaan.
Perjantaiaamulla puoli kuuden aikaan hypättiin täällä bussiin, jatkettiin Hesasta laivalla Tallinnaan. Puolituttu ja pari tuntematonta aloittivat juttelun jo pysäkillä ja sitä sitten riitti pari seuraavaa päivää, juttukaverit vain vaihtuivat. Ensin menimme villalankatehtaalle Raasikuun. Ovella vanha rouva tarjosi jokaiselle pienen (10 litraa) muovipussin tai säkin. Otin vaatimattomasti sen pienemmän, mähän en mitään lankoja mennyt ostamaan, kun niitä(kin) on kaapit piukassa enkä edes neulo juuri muuta kuin sukkia. Se pussi täytti aika pian, mutta maltoin pitäytyä yhdessä enkä vaihtanut isompaankaan. Aika moni oli lähtenyt mukaan nimenomaan tuon lankatehtaan vuoksi ja auton matkatavaratila tulikin pehmustettua melko perusteellisesti.
Tässä "värimallit". Yksivärinen vihreä lähti Aapon äidin matkaan, sinisestä aion itselleni neulepuseron tai -jakun. Nuo muut on vielä hieman osoitetta vailla.
Lankakaupasta matka vie Karnaluksiin. En varsinaisesti tarvinnut sieltäkään mitään. Ompelulankoja ja viime viikolla huomasin, että mulla on virkkuukoukkuja ihan pienistä sormenpaksuisiin, mutta ei kokoa 4,5 ja juuri sitä olisin tarvinnut. Ja vähän paksummat sukkapuikot oli tarpeen myös, muistin kun niitä näin. No, puikkomittarini on pahvia ja noin 30 vuotta vanha, joten ostin tilalle muovisen ja... Kertyihän sitä sit monenlaista.
Perjantaina kävimme vielä Marja Matiisenin luona. Vierailu meni vakiokaavan mukaan. Esiteltävissä töissä oli valmiina farkkukankainen työ, joka kesällä oli keskeneräisenä ompelukoneessa. Kivaa nähdä se valmiina. Siitä huushollista tarttui taas mukaan paljon ideoita, jotka alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä.
Illalla majoituttiin Park Inn hotelliin. Huone oli siisti, mutta kaipasi tuuletusta. Jossakin välissä bussissa olimme ehtineet syödä vähän eväitä, mutta vasta illalla pääsimme syömään kunnolla. Päätimme siskon kanssa, että emme jaksa lähteä kadun toiselle puolelle kiinalaiseen, vaan syömme hotellissa. Sen ravintolaan taisi kuitenkin olla pidempi matka kuin siihen toiseen :D Ruoka oli maukasta ja palvelu hyvää. Paria pariskuntaa lukuunottamatta ravintolan vieraat olivat meidän bussista. Toinen niistä pariskunnista oli suomalainen ja mies täysi moukka. Nöyryytti vuorotellen tarjoilijaa ja naisseuralaistaan. Seuraavana päivänä paljastui, että usempi oli ajatellut, että mies taitaisi tarvita vähän höykytystä. Paluumatkalla laivalla pariskunta oli taas viereisessä pöydässä, mieskin selvänä ja hiljaisena, sai naiseltaan murhaavia katseita ja käytöksestä oli ilmeisesti keskusteltu jonkin verran eikä edellisen illan uhosta ollut enää tietoakaan.
Lauantaina bussi kuljetti meidät kahteen isoon kangaskauppaan, pellavakauppaan ja Rocca al Maren kauppakeskukseen. Se vaikutti paikalliselta Ideaparkilta, eikä oikein jaksanut innostaa. Pienen kävelyn ja muutaman puodeissa pyörähdyksen jälkeen huomasimme jätskipaikan ja suuntasimme sinne. Pöydät täyttyivät tutuista matkalaisista. En ostanut kuin yhden palan kangasta. Joitakin hienojakin löysin, mutta kotonakin on valikoimaa aika paljon. Kun aikaa jäi, niin bussi ajoi vielä Super Alkoon. Aika moni jäi autoon odottelemaan, siskon kanssa lähdille etsimään ruokakauppaa ja virolaisia juustoja. Hetken mietimme, että kuljemmeko kaupoilla ja syömme laivalla vain syömmekö kaupungilla. Ruokailu heti voitti. Olisipa Suomessakin ruokapaikkoja, joissa voi mättää lautaslle mitä haluaa ja sit ruoka punnitaan tai kuten löytämässämme ravintolassa - ruoat sai valita muutamasta ja kassa löi koneeseen hinnat sen mukaan mitä oli lautasella. Sitä sienikastikettakin, jonka se tiskin takan ollut mies myi mulle pelkällä ilmeellä, kun ensin sanoin, ettei mulle mitään sooseja.
Laivalla virkkasin isoäidin neliöitä, kunnes mukaan varaamani lanka loppui. Ajattelin ottaa mukaan kaksi kerää, mutta ajattelin, että ehkä on turha matkustuttaa kerää ulkomailla, kun luultavasti en ehtisi kuitenkaan virkata kovin montaa ruutua.
Käsialalllani yhdestä seiskaveikkakerästä tulee 9,5 neliötä. Nämä ovat menossa isoon tilkkupeittoon. Olin aloittanut jollakin nettiohjeella jo yhdeksän neliötä, mutta tuo Novitan ohje olikin vähän erilainen ja aloitin uudet, mutta kirjavasta langasta, niin ei tarvi päätellä. Tallinnasta löysin samaa lankaa, mutta yllättäen kalliimmalla hinnalla kuin kotimaassa, joten en ostanut.
Matkanjärjestäjän palvelut olivat hyviä ja kuljettaja oikein mukava. Hänen suhtautumisensa niihin kymmeniin autoon kannettaviin isoihin ja pieniin nyssäköihin oli ihastuttavan luontevaa. Hän jaksoi hymyillä ja neuvoa, odotella. Ajon aikana hän kertoili rakennuksista, Viron historiasta ja pieniä kuulemiaan tapahtumia. Luulenpa, ettei tämä jää ainoaksi vastaavaksi matkaksi.
