Jossakin koulutuksesta on jäänyt mieleen, että liikkeen yksi tehokas käyntikortti on sisääntulo, eteinen ennen. Se vastaa samaa kuin ensi vaikutelma uudesta ihmisestä ja sitä on vaikea muuttaa. Kun pari vuotta mietin, niin lopulta sain jatkettua eteisen laittamista. Maalatako vai ei. Yhtenä päivänä kyllä, toisena ei, sitten taas kyllä. Ostin noin punamullan värisen maalin, mutta silti vain mietin. Ostin toiseen paikkaan siniharmaata ja sitä olin jo muualla vähän käyttänytkin. Tummanruskeaa, tummanvihreää, mustaa...vai se punainen. Päivittelin siskolle, kun en osaa päättää ja hän sanoi, että hän laittaisi sitä siniharmaata. No eipä kyllä olisi tullut itselle mieleen. Vähän piti kokeilla sävyn sopivuutta ja niin sitten hetken päästä maalasin sillä koko naulakon taustan. Sain piiloon kolhut ja naarmut. Vähän pelotti, että tumma väri kutistaa eteistä entisestään, mutta mahtuuhan tuonne vielä :).

Tuon kilon kahvipurkin olen maalannut 1960-luvulla. Siinä on kenkien hoitotarvikkeita. Lattialistaa mielin tummanpunaiseksi, mutta kiinnitysruuvit olivat niin pyöreitä, etten saanut niitä irti ja toinen pää siitä on kiinnitetty silikonilla. Jäi vielä hautumaan.

"Sammalia/jäkäliä" virkkailin muutaman lisää. Heijastinsammal on eka, siitä koko systeemi alkoi, sillä peitin seinästä vanhan ruuvin kolon. Vihreä/ruskeakin on ollut alusta asti, tuo alin on yksi uusista. Enin osa sammalista on peittämässä jotakin vanhaa reikää ja muutama naulanreikä olisi vielä, mutta eiköhän nuo virkkaukset jo riitä.

Pienten koukkujen lisäksi löytyi jo aiemmin humppilalaiselta sepältä laukuille iso koukku.

Matto on odottanut lyhentämistä, nyt sekin on tehty!  Puretuista kuteista olen jo paria silittänyt auki pienen matkaa auki ja oranssista piti jo tänään tehdä yksi kokeilu, mutta en ehtinytkään.

Nyt olen vajaat pari vuotta käyttänyt noita yläreunoista auki keikahtavia kenkälaatikoita. Se on ollut oikein hyvä ostos!