Poika vaihtoi säätyä avomiehestä aviomieheksi. Lupasin lahjaksi sängynpeitteen. Se on vasta pelkkä lupaus. Nuoripari auu opiskelijakämpässä ainakin syksyyn asti. Ennen sitä valitaan yhdessä kankaat ja alan ommella.

Hääjuhlaan olin siis tekemässä vain kortin. Aloin kokeilla yhden netissä näkemäni organzatyön innoittamana korttia kahdesta nimikirjaimesta, mutta pojan M alkoi hallita liikaa ja suunnitelma muuttui koko ajan.

M jäi, muuten alkuperäinen suunnitelma meni kokonaan uusiksi.Punainen sydän on poisto S-kirjaimesta. Valkoista valmiiksi ryppyistä verhokangasta ostin Tiimarin poistokorista keväällä. Se kesti hyvin silitystä ja sitä riittää aika moneen korttiin vielä.

Jossakin välissä muistin, että nuorenparin Sveitsin opiskeluvuonna purin ikävääni kirjomalla heille kirjaa, jonka välilehdet ovat mustasta kreppipaperista tehdyssä väriliemessä uitettua paksua silkkilankapaperia. Ohuella neulalla lankaa sain pujotettua paperin väliin ja osa pistoista on molemmin puolin paperia, niin, että jatkoin niistä omat jutut kummallekin sivulle. Ajattelin korttia, jossa on pari sisäsivua, mutta niitä olikin enemmän kuin muistin. Kuva muutamasta aukeamasta.

Oikean puoleisen sivun kukkien

kääntöpuoli näkyy tässä.

Kirjottujen sivujen lisäksi 34-sivuiseksi kirjaksi paisuneeseen korttiin tuli alkuun ja loppuun muutamia käsin kirjoitettuja sivuja.

Häiden jälkeen nuoripari vaihtoi juhlavaatteet retkikamppeisiin, heitti rinkat selkään ja lähti suoraan juhlista metsään. Niissä merkeissä ovat tavanneet, retkeillen viettäneet suuren osan vapaa-ajastaan ja sillä alkoi aviolittokin.