On se vaan niin mukavaa tuo mummuilu! Tyttö halusi sadaksi yöksi, äiti lupasi vain pariksi, mutta olihan sekin jotain :) Lyhyessä ajassa on se etu, että saa mummun jakamattoman huomion. Ei ole kilpailua muiden perheenjäsenten huomiosta ja mummukin malttaa jättää aamulehden vähemmälle lukemiselle, käsityöt hyllyyn. Jos on valmistellut ruokia etukäteen, niin ei kulu keittiössäkään turhan pitkiä aikoja. Puistojen leikkipaikatkaan eivät ole ehtineet tulla liian tutuiksi.

Taloyhtiön pihalla keinu oli kivoin ja hiekkatien päässä puistossa parasta on liukumäki/kiipeilyteline. Mummun kamera (!) on niin hidas, että mäenlaskukuvissa näkyi vain hatunlierejä, useinmiten ei sitäkään.

 

Kirjaimet kiinnostavat nyt niin paljon, että lukeminen saattaa onnistua aika helpostikin. Edellisellä vierailulla Elli kysyi vain ärrästä, mutta nyt jo aika monesta muustakin kirjaimesta - oliko siinä sanassa... Aku Ankan taskukirjan tutkiskelu näytti siltä kuin tyttö osaisi jo lukea.

Ja huomatkaa letti! Viimeksi en saanut tehdä, kun en ole omieni kanssa harjoitellut. Nyt vaan tein sen. Elli kokeili valmista lettiä moneen kertaan, pomppasi pystyyn ja sanoi, että osaan sittenkin tehdä letin, pitääpä muistaa kertoa äidille ja isälle.

 

Silmistä näkyy hyvin väsymys. Olimme päivän mittaan koheltaneet melkein kuusi tuntia leikkipuistossa. Jäätelön jälkeen oli naamapesun aika eikä se ole kaikkein suosituinta hupia. "Mummu, jäi vähän suklaata naamaan, mutta eihän tarvi mennä pesulle uudestaan, kun mä voin unohtua leikkimään vedellä."

Monia hauskoja juttuja. Ellin isä on niistä joskus sanonut, että kun nelivuotias aloittaa lauseen, se voi päättyä miten tahansa. Sanavarasto on jo aika iso, mutta kaikkien sanojen merkitys ei ole ihan selvää.

 

Elli on innokas palapelien kokoaja. Olimme katselleet pilvitilannetta ja lähdössä ulos valokuvausretkelle, kun Ellillä oli oma kamera mukana. Mutta ensi pitikin koota yksi palapeli. Se oli melkein valmis, kun yhtäkkiä alkoi ulkoa kuulua kova humina ja ryske. Ukonilma pääsi yllättämään meidät ihan täysin. Kuvassa sataa ja paistaa, sama ikkuna tunnin välein. Myöhemmin puistossa kuulin ukkosmyräkän aiheuttamista vahingoista lähikaduilla. Ilman palapeliä olisimme olleet luultavasti menossa juuri sillä kadulla - laudanpätkiä ja risuja vastaan.

 

Sunnuntaina oli kaunis päivä ja Elli tultiin hakemaan kotiin. Olimme sopineet menevämme piknikille. Aikuiset pohtivat paikkaa. Elli ehdotti leikkipuistoa. Sinne siis. Hampurilaisia omista sämpylöistä ja jauhelihapihveistä sekä muuta purtavaa. Onneksi hiekkakentän laidalla on nurmikkoa ja puiden varjoa.