Tiistaiaamulla hyppäsin bussiin ja matkustin Humppilaan. Tiitä odotellessa ehdin tehdä pari etukäteen harkittua ostosta, mm. setukunnan parasta ruisleipää Lasitornin kahvilasta. Tiin saavuttua suuntasimme Uniikkiviikolle Urpolaan, Nyyttikesteille. Aloitimme Taidemakasiini Idusta, jossa oli itävaltalaisen Schaufenster Freistadt -taiteilijaryhmän ja Taideyhdistys Idun jäsenten töitä. Näyttelyssä oli monia herkullisia oivalluksia. Sieltä ei ollut mitään kiirettä pois.

Vihannekset ovat Ulla-Maija Kylämarkulan. Kumilenkeistä tehdyn korun tekniikka on tuttua nahkavöistä, tekijä on itävaltalainen Carin, sukunimeä en muista. Kierrätyskorut olivat hauskoja. Idun facessa on näyttelyn kuvia, luvallisempaa esittämistä kuin täällä.

 

Kartanoalueen pihakauneutta.

Kauppakujalla tutkimme nalleja ja käsinpainettuja tuotteita. Opiston nallekurssi alkoi kiinnostaa :)  Vielä piipahdus Tilkkutexiin. Jotakin pikkuostoksia vain, vaikka houkutuksia olisi ollut paljonkin.

Humppilasta matka jatkui Loimaalle. Poikkesimme suoramyyntiin katsomaan olisiko villalankoja. Ei nyt ollut, ehkä helteet eivät ole parasta sesonkia niille. Ihan ilman ostosta ei selvitty silti. Oli syntymäpäiväni ja Tii osti minulle jääkaappimagneetin (valitsin itse).

Sarka-museossa kuluikin hyvä tovi. Paljon katsottavaa, kuunneltavaa ja luettavaa. Välillä kyllä tuntui vähän kuin markkinoilla olisi, kun lähekkäin oli monia puhuvia kohteita. Monia muistumia lapsuuksistamme (eri seuduilla). Nappuloista painamalla syttyi valoja, kuului ääniä -  aika paljon kaikkea piti kokeilla, leidit vauhdissa. Oli alkamassa sade, joten ulkona olevat näyttelyjutut jäivät nyt katsomatta ja Alpo Jaakolan patsaspuiston tutkiminen jätettiin myös väliin. Se, minkälaiseen sateeseen vielä jouduimme, selkisi vasta myöhemmin.

Näkyvyys oli huono. Kolme kertaa ajoimme pysäkille odottamaan sateen vähentymistä. Taisimme olla menossa samaan suuntaan. Kerran salama näytti osuvan auton viereen ja kova jyrinäkin alkoi samantien.

Koko tienpinta oli veden peitossa eikä vain urissa.

Sade loppui sateenkaareen. Vähän ylempänä oli toinen paljon hennommin värein.

Maailmojemme parantelu jatkui hyvän aikaa seuraavan vuorokauden puolelle. Asioiden purkaminen keventää oloa.

Aamusta asti oli suunniteltua ohjelmaa, mutta, kun satoi, ei menty Kesämarkkinoille. Torin laidalla kuitenkin liikuimme muuten aika monessa paikassa. Lankakaupan loppuunmyynnissä, kangaskaupassa, vaatekaupan alennusmyynnissä ja salmiakkipitsalla.

Puolilta päivin aukesi Forssan Museo. Menimme tekstiilitaiteilija Outi Silfveniuksen näyttelyyn. Hän sattui olemaan paikalla ja saimme parin tunnin esittelyn forssalaisesta tekstiiliteollisuudesta ja hänen töistään. Tykkään erityisen paljon hänen kirjontatöistään, mutta nyt niitä oli vain muutama ja esillä olevat työt ovat keskittyneet enemmän Silfveniuksen painokankaisiin.

Museoiden välissä olevan padon yläjuoksulla (?) ovat ulpukanlehdet muuttuneet pitseiksi. Tekstiilimuseo Tyykissä on Fabrication 2. Näyttely on ollut viime vuonna Tampereella. Kaikki siellä olleet työt eivät mahtunut tänne ja lisänä on yksi paikallinen. Mukava käynti tämäkin, vaikka olin jo toista kertaa.

Alkoi tehdä mieli kahvia ja jalatkin kaipasivat vähän huilia. Olin hehkuttanut kirjaston ihanaa kahvilaa, mutta sepä olikin kiinni kuun loppuun asti. Harmi. Ikkunasta katselimme sisään, mutta ovi oli lukossa. Piipputerassin kioski tai vastaava näytti olevan auki. Siinä on toimintaa vain sään salliessa. Kahviakin sai, pullatarjonta oli aika niukka - muutama muffinsi ja pitkoa marmeladilla. Lapsuudessa leviteltiin omenahilloa pullasiivuille, kun oli leipomisesta kulunut muutama päivä - mulle siis semmoinen. Pulla oli kuivaa, mutta hillo ei ollut kuten lapsena. Kahvi kuitenkin maistui eikä tuuli yrityksistään huolimatta onnistunut viemään mukanaan kuin murusia.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tii lähti ajamaan kotiinsa ja minä lähdin siskon luo. Olin lankakaupasta ottanut mukaani hänen edellisenä päivänä sinne unohtamansa poppanakuderullan. Hän oli itsekin huomannut unohduksensa ja lähtenyt hakemaan. Rulla seikkaili kaupungilla ja "mun takia sisko joutui ostamaan taas kassillisen lankoja". Joutui siivoamaankin, että sai kaappeihinsa tilaa. Ei mennyt sit hukkaan sekään unohdus :)