Parina viime viikonloppuna olen ehtinyt nähdä kaikki elämäni tärkeimmät henkilöt - lapset perheineen. Espoossa olin lapsenvahtina toissa viikonloppuna. Harmi, että Ellille nousi juuri silloin kuume ja piti muuttaa suunnitelmia, mutta olihan meillä montaa mukavaakin niinä tunteina, kun tyttö jaksoi olla hereillä. Kun isänsä oli ollut kuumeessa edellisen viikon niin ei uskaltautunut triathloniin. Kun kuitenkin yksi veljeksistä ja osa perheistä oli kisaamassa, niin liikkeelle kykenevällä poruaklla lähdimme Uimastadionille.

Uinti 300 m. Siinä kolme nopeaa ui rinnakkain ja törkeästi meidän teinin yli, kisa alkoi mennä pipariksi. Pyöräily 15 km ja juoksua 3 kilsaa. Viime kesänä nuoret yllyytivät, että osallistuisin, kun tuo on tuommoinen vähän leikkimielinen juttu. Useimmille on tärkeintä voittaa itsensä ja osallistua. En ihan hylännyt ajatusta - kävin katsomassa, missä voisin harjoitella juoksua ja talvella osallistuin tekniikkauimakouluun. Tulihan siellä kuitenkin liikuttua osittain käveltyjen matkojen vuoksi useita kilometrejä.

Noissa kisoissa on hyvä ja rento tunnelma ja siellä voisi viihtyä, vaikka ei olisi yhtäään tuttua kisailemassa.

 

Viime viikolla avattiin Helsingissä Musiikkitalo. Tämä kukkalaatikko ja tuon toisen kuvan pensaikkoon osoittava kyltti, ovat suunnilleen sen takapihalta.

 

Kun syysflunssat jyräävät, niin yksi synttärisankari oli kipeänä ja esikoisen perhe kotona, joten ehdimme tavata, kun joka tapauksessa olin viime viikonloppuna Turussa. Iltapäivällä menimme metsään.

Miehet marjassa. Hetki tästä, Aapo siirrettiin vaunuihin.

Hillopurkkini täyttyi aika vikkelästi. Kiersin männyn ja vielä pienen matkaa toista kierrosta. Joissakin mättäissä marjat oli jo haljenneita ja putoilivat, mutta suurin osa oli ihan hyviä. Yhden soosin verran löytyi sieniäkin.