Aurinko paistaa ja suurin osa parvekkeen kesäkukista on vielä ihan pirteitä. Kukkia on vähemmän kuin parhaina päivinä, mutta ihan mukavasti vielä pitävät kesää yllä. Persiljaa lukuunottamatta leikkasin yrtit talteen, mutta nyt niissä näkyy oleva uutta kasvua vielä ihan käytettäväksi asti. Jotain olen jo siirtänyt sisään talvehtimaan, mutta jotain pitää heittää pois, kun ei ole tilaa huolehtia niistä kaikista talven yli.

 

Syksyäkin jo rakentelin yhteen ruukkuun, kun lähikukkakaupan keltamarjainen kasvi houkutti heräteostoksille. Pyracantha, suomenkielistä nimeä en muista. Viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Peilin kautta tuo parvekkeellani majaileva saa valoa molemmin puolin. Kestää pakkastakin ainakin jonkin verran. Kauppias suositteli silti jonkinlaista suojaa, joten tein tätini pilalle pesemästä huovasta sille ruukunsuojuksen. Suojaruukun ja multaruukun väliinkin jäi hyvin tilaa, tungin sinne sanomalehteä. Netistä löysin tätä köynnöskasvina, seinän korkuisena. Marjoja on tiheästi, mutta ruukussa olevan muoviläpyskän mukaan niitä ei saa syödä - ainakaan veitsellä ja haarukalla.

Yhtenä päivänä, kun tulin kaupasta, lenteli parvekkeella sinitiainen. Se oli huiskinut ruukusta kaikki jäkälät ja sammalet ympäri parveketta, pari marjaoksaa oli poikki ja marjoja siellä täällä. Muutamia kuorenpalona tuolilla, joten se yllätysvieras tuli ehkä kestittyäkin. Kovin seurallinen se ei ollut ennemminkin pelokas, kun menin parvekkeelle.  Tintti lähtikin sit aika nopeasti omille teilleen, kun availin sille reitin väljempiin maisemiin.