Täällä se taas kolkuttelee oveen. Vettä sataa päivästä toiseen ja rapa roiskuu, mutta kalenterin mukaan on joulu. Pimeys valenee hetkeksi päivällä ja yhden kerran lähiviikkoina on jopa paistanut aurinko. Lyhyt valon juhla.
Kaupungin valot näkyvät parhaiten pimeällä. Nuo ravintolan katolla kiertävät valoviirutkin keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. lmoista riippuen ovat aika erilaisia ja joskus töpsähtävät pilveen, silloin näkyy valojen päässä pilven alapinnalla kiertävät pallot. Turussa näin viikonloppuna sillalla olleen valoteoksen. Satoi vettä ja oli kiire, joten kahdestakin syystä jäi kuvaamatta. Ei kastunut kamera ja maltoin kiirehtiä bussille. Vesipisarat olivat kauniita tanssiessaan valokiiloissa. Sama ilmiö näkyi täälläkin, joskin vähän kauempaa, kun nuo meidän valot on niin ylhäällä. Turussa myöhästyin bussista. Mietin palaisinko seuraavaa odotellessa kuvaamaan ja kastuisin kokonaan vai lähtisinkö linja-autoasemalle, kastuisin vähemmän ja ehkä ehtisin juoda kupposen kuumaa ennen bussin lähtöä. Lähdin asemalle, eksyin matkalla, kastuin ihoon asti ja jäin ilman kuvia. Ainoaksi lohduksi jäi, että jos talvisade kaunistaa kuten kesäsade, niin tulipahan hoidettua ihoa kunnolla. Ja toinen vasta myöhemmin paljastunut tosiasia - perusteellisesta kastumisesta huolimatta en sairastunut.
Joulun aikaan aikuiset muuttuvat kumman salaperäisiksi, supattelevat keskenään ja piilotelevat värikkäitä paketteja. Viisainta on tutkia kaikki kaapit.
Kun omat lapset olivat pieniä, tuli toisesta suvusta ehdotus, että lahjomme vain alle 16 vuotiaita. Sama ehdotus meni läpi heti toisessakin suvussa ja systeemi on toiminut hyvin. Nykyisin tarpeelliset tavarat ja asiat hankitaan useinmiten silloin, kun niiden tarve on ajankohtaista ja monenlaista kertyy lähes jokaisen huusholliin liikaa. Mutta ei se silti sitä merkitse, ettei kukaan tarvitsisi mitään jouluna, mutta nyt ei tarvi potea jouluhysteriaa. Vaikka olen jo yli 16v, saan lasten perheiltä mukavia lahjoja - piknikkeitä, eväsretkiä, itse tehtyjä lounaita - yhteistä aikaa. Läheisyys lämmittää ja hyvä olo säilyy mielessä senkin jälkeen, kun kääreet on pakattu pois ja astiat tiskattu. Ja mikä toiseksi parasta; yhteiset hyvät hetket voi palauttaa mieleen milloin vain ja missä vain.
Vanhaan kummipojan (nyt 39v) lapsena maalaamaan ja ajan hampaan nakertamaan kynttilälyhtyyn muutti kaksi käpytonttua. Yrttiruukut saivat ympärilleen villahuiveja. Ruusubegoniakin voi edelleen mainiosti. Valon puutteessa se ei jaksa tehdä uusia nuppuja. Eilen sain kukkakauppiaalta neuvoja, miten voisin talvehdittaa sen sisällä. Parvekkeella on parina aamuna ollut aste pakkasta, mutta luultavasti ennen kevättä on kovempiakin lukemia, joten tuskin tuo tuolla tarkenee kevääseen asti eikä oiekin ole sisälläkään tilaa sille, joten neuvoista huolimatta taidan keväällä marssia kukkakauppiaan luo ostamaan uuden.
Tämän talven lumipallot on toistaiseksi olleet pitsisiä. Vanhoja verhoja sentin suikaleiksi ja niistä tupsuiksi.
Tämä viettää joulua lasten kanssa. Leivotaan, syödään, ollaan yhdessä.
Oikein hyvää joulunaikaa kaikille.
