Soittelin siskoa lenkille, mutta olivatkin vähän myöhemmin lähdössä mökille. Sielläkin saisi olla ulkona, joten lupauduin mukaan. Aikaa jäi just sen verran, että ehdin leipoa kauraleipiä ja keittää teetä mukaan. Lähtöviesti tuli samaan aikaan, kun nostin herkut pois uunista. Autolla ei päässyt perille asti, joten viimeiset sadat metrit kahlasimme parikymmensenttisessä lumessa.

 

Joku oli jo ajanut mökkitiellä autollakin, joten jostakin suunnalta se oli jo ehditty raivata.

Talvitimantteja. Koivikot kimmelsi tosi kauniisti.

Sisko: "Kyllä mä ymmärrän, että kukkapenkit peitetään havuilla, mutta eikös tämä nyt ole vähän liiottelua." Joitakin puita on tontilla nurin, mutta onneksi rakennukset säästyivät lähes vaurioitta. Tuon kaatuneen männyn alla kipuilee katkennut omenapuu. Saunaan nojailee edelleen yksi puu, mutta meidän työkaluilla ei saatu tehtyä sille nyt mitään.

Ennen kotiin lähtöä juotiin teet ja kuunneltiin hiljaisuutta.

Sanotaan mitä sanotaan pakkasista ja kylmästä, mutta onhan tämä meidän talvemme kuitenkin aika kauniskin!