Olen tehnyt tilkkumattoja ja käyttänyt tilkkutöissä mattoja. Suunnilleen vuosi sitten sain opistolta vinkin pohjoismaisesta Tarinamatto-näyttelystä, tarjosin sinne töitä ja yksi valittiin. Nyt opisto pyysi näyttelyä, jossa olisi se Turkuun valittu työ ja jotain muuta mattojuttua. Sitten piti tietty yrittää ehtiä ompelemaan jokin uusikin työ.
Olin lyhentänyt päästään repaleista mattoa ja säästänyt puretut kuteet. Niistä on ennenkin tullut aika mainiota tilkkutyötarviketta. Yhden illan silittelin auki sinisiä matonkuteita. Paljastui isän vanhaa työtakkia. Aukisilitys on aika hidasta, mutta aika hauskaa myös. Etenkin äidin kutomista matoista löytyy mukavia yllätyksiä, jotka tuovat mieleen vanhoja muistoja. Kun tietyt siniset olivat sileinä, aloitin silittää kaiken varalta myös jotain muuta väriä, valkoisia. Ei voinut olla totta! Lapsuuden valkoista juhlaessua. Ei ihan valkoista enää, mutta silloin erityisen rakas ja mielestäni kaunis essu. Siskolla oli samanlainen - paitsi, että usein äiti ompeli vaatteisiimme jonkin pienen erilaisen yksityiskohdan, jotta tunnistimme omamme. Essut oli meillä muun muassa papan hautajaisissa 1955. Lapsen muistamia hautajaisyksityiskohtia: tietenkin se essu, josta olin suorastaan ylpeä, Elsa-kokin luvalla sain keittiössä kuivata kahvikupin ja luumukräämiin lensi kärpänen.
Sinisten lisäksi silitin valkoisia niin kauan, kuin tietty kangas loppui. Kello lähenteli puolta yötä, mutta valkoiselle piti vielä löytäää kaverikangas ja aamulla alkaisi kone surrata. Vanha ruostutettu silkkipuseroni näytti sopivalta. Aamulla alkaisi ompelu!
Essukankaan alla on ruostunutta puuvillaa ja muualla työssä konekirjottua ja -tikattua ruosteista silkkiä. Kuteet - jo toistamiseen kierrätetyt kankaat kiinnitin käsin tikkaamalla.
Alussa puoliskojen sauma osui sattumoisin keskelle työtä ja parin päivän pähkäilyn jälkeen leikkasin silkkipuolesta melkein puolet pois. Sen piti vain tehdä työ epäsymmetriseksi, mutta palan irrottua aloin sovitella sitä työhön. Lisäsin sen alareunaan ja vielä jäi materiaalia pariin korttiinkin.
Kuteen mutkia ja pahvinapeilla vahvistettua liitossaumaa.
Tuohon alariviin ompelin vielä pari nappia lisää kuvan oton jälkeen ja nyt niitä on työssä kolme tusinaa. Ajan hampaan koko on 69x34 cm.
Aluksi halusin reunaan ruostutettua puuvillaa, mutta ruostuneimmissa kohdissa ompelukone sanoi vain umpf umpf eikä neula suostunut menemään läpi koneen moottorilla eikä käsin auttamalla, mutta onneksi kaapista löytyi samaa väriä reaktiiviväreillä värjättynä. Ohuissakin ruostekankaissa kone tappeli vastaan, lonksutti ja ronksutti, katkoi lankaa ja neuloja. Ehkä pitää heittää ruostekankaat pesukoneeseen vielä kerran pari ja kokeilla pehmenevätkö. Jos ei, niin mulla on pinkka kankaita vain käsinompeluun.
