Uusi lumi vanhan surma, sanotaan sanalaskussa. Tänään se on testissä täälläpäin. Välillä vähän vettä ja välillä ilma sakeanaan räntää. Kaduilla se näyttää sulavan vedeksi samantien, mutta silti äsken meni lumiaura!
Porrassiivoojalle tälläiset ilmat ovat painajaisia, ainakin meidän talossa, kun on valittu musta lattiamteriaali. Joka ovella en ole testannut, kun asun vain tässä yhdessä portaassa, mutta pihapuolen rappurallin harjakin on niin vempula, että minkä tahansa kengänheilautuksella se levähtää kappaleiksi. Kuva on risaharjaiselta ovelta, mutta ei tuolla toisella puolen näytä yhtään paremmalta.
Lirujen tekijöille olisi tilausta. Osa lätäköistä kyllä on vielä paikoissa, joihin ei paljon uria saa, mutta vähän niitäkin pääsimme lapsenlapsen kanssa kaivamaan.
Tähän aikaan vuodesta puistoa halkovassa ojassakin on reilusti vettä.
Kevättä rinnassa taitaa sorsien lisäksi olla vähän joka luontokappaleella.
Pajunkissoja on joka kävelykerralla enemmän ja enemmän. Niin pitääkin tähän aikaan keväästä.
Parkkipaikalle jäänyt vettynyt sanomalehti on auton pyörällä juntattu maahan kiinni ja se on lakannut olemasta tuulten kuljetettava.
Pohjoisen puolella kalliota on jääpuikkoja ja eteläpuolen kadun varressa jääpitsejä.
@------------)------------------------
Ellin kanssa kokosimme muovisen pallopalapelin. Se kestää jonkin verran leikkimistä, kunhan ei heittele sitä. Kaikki ennen keksityt leikit oli jo testattu, kun aloimme tyttö ehdotti, että sinne voisi laittaa jotakin sisään. Kokeilimme nappeja, helmiä, pieniä metallipaloja ja muuta pientä mieleen juolahtanutta. Kaikista kuului erilainen ääni ja eroja sai vielä siitäkin, kun palloa pyöritti lattialla, matolla tai sohvalla. Lopuksi kokeilimme vielä mummun neronleimausta - herneitä. Mietin juuri, että kaapissa on varmaan riisiäkin, kun... Hups! Pallo sanoi naps ja sen toinen puoli meni palasiksi. Päätimme säästää riisit syötäväksi.
