Kun työlista näyttää lähes tyhjää, jää aikaa monenlaiseen, nyt sitä on kulunut paljon ihmisten tapailuun ja tietenkin ulkoiluun.

Pikkumies poikkesi mummulassa ja huomenna tavataan vaihteeksi heillä. Kävely sujuu ja ennen kaikkea kiipeily. Jos huonekalut ovat sopivasti lähekkäin, ei tarvitse mennä lattialle ollenkaan - kuten heillä kotona. Olohuoneessa pääsee melkein puolen huoneen ympäri pelkästään kiipeilemällä. Miehekästä elämää, jess!

Espoossa leikimme junaradalla ja värittelimme vesiväreillä isän ja mummun piirtämiä kuvia. Edellinen päivä olikin ollut vähän rankempi, mutta yön jälkeen jaksoi taas monenmoista. Tuo monivärinen systeemi radan varren takamutkassa on palikkaversio Guggenheimista.

 

Ja se edellinen iltapäivä kului parin kilometrin luontopolulla meren rannassa. Pitkospuillekin oli matkaa noin puoli metriä alaspäin, mutta kun aika usein niille ei osunut, niin sitten lunta riitti nivusiin asti. Kesällä evästauon kanssa reitin kävelee tunnissa, nyt meni yli kolme. Elliä hanki kannatteli niin hyvin, että taisi tulla vain pari tipahdusta vähän syvempään.

Lumikengillä olisi ollut helpompaa... Joku muu oli kokeillut sitä.

Myös konttaus oli ihan hyvä etenemiskonsti aikuisille. Kummitätini sanoi aikanaan, etteivät miehet kasva ikinä aikuisiksi. Hyvä niin!  Reppuselkäinen, meidän Kakkonen, täytti tänään 29 vuotta.

Metsäpuron sydän.

 

Olen katsellut rannalta pilkkijöitä ja kerran kävellyt meren jäällä niin, että olen nähnyt sitä ihan läheltäkin. Tiistain lumimyräkässä olin kokeilemassa sitä itsekin. Seitsemän tuntia jäällä, vähän saalistakin ja kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä.

 

Siskon kanssa ajelimme vanhempiemme luo, kun aurinko oli juuri noussut ja kuivatteli aamusumua. Kauniita utuisia tuokioita.