Taas tuli vietettyä lapsenvahtipäiväkin - siitähän on kohta viikko, kyllä aika rientää. Reppu selkään ja aikaisin aamulla menoksi. Jos naisen käsilaukku on tilaihme, niin kyllä sitä voi olla pikkureppukin. Paljon hiuspinniä isompaa sinne ei enää olisi mahtunut.

Trikoomekko, sadetakki, kamera, nenällinoja, kukkaro, puhelin, astmalääke, hammastikkuja, pipo ja tästä puuttuu vielä tuliainen - FQ:n rullamittanauha, jonka käytön pikkumies (1v 4 kk) oppi heti. Vetämällä ulos ja nappia painamalla sisään, tekniikan mies...

Ulos mennessä piti jäädä vähän kurkkimaan ulos.

Leikkipaikalla käydessä matkalla oli joitakin kokeiltava joitakin kevään riemuja. Nykypuvut onneksi puhdistuvat osittain myös pyyhkimällä. Silloin ei vielä tiedetty, että iltapäiväunikävelystä on mummulle tulossa vähän seikkailua. Kun kaduilla pölisi, poikkesin metsään ja pääsin taas kokeilemaan eksymistä. Onneksi on kännykkä, niin sain tilanteen hallintaan.

 

Kävelysillan kaide oli täynnä narsisseja. Pääsiäisen jälkeen kaupunkilaiset saavat vapaasti hakea niitä ja yleensä hupenevat hetkessä. Teki mieli kävellä siitä läpi, mutta aamulla en malttanut ja illalla oli olevinaan kiire. Mut jos olisin tiennyt, että bussilla ei ole aikomustakaan pysähtyä pikavuoropysäkille, niin olisin hyvin ehtinyt piipahtaa tois pual jokke. Se vuoro ajoi paikallisliikenteen bussien takaa. Vähän kiukkuista palautetta pysäkillä, mutta eihän se kuski sitä kuullut. Seuraavakin ajoi keskikaistaa ja kun viereinen kaista oli täynnä autoja, niin ei sillä ollut mitään mahdollisuutta päästä bussikaistalle, joten ohi meni sekin. Onneksi niitä siihen aikaan on tänne päin tulossa useampi aika lyhyellä välillä. Aamulla vanhat pysäkit oli vielä käytössä eikä netin aikatauluissa näy, että tilanne olisi entisestä iltapäivienkään suhteen muuttunut. Vielä ei ole tullut bussiyhtiöltä mitään vastausta...