Esikoisen synnyttyä työkaveri pistäytyi käymään ja toi posliinikukan pistokkaan. Alkuperäinen on esikoisella. Muutaman kerran se on mennyt poikki pidemmän tai lyhyemmän pätkän. Olen juurruttanut ja jakanut niitä ja yksi on keittiöni hyllyssä. Se mietti vuosia, kannattaako alkaa kasvaa laisinkaan. Nyt pitkän odottelun jälkeen tässä omassani oli eka kukka.




Tuoksu oli sen verran voimakas, että taitaa olla ihan hyväkin, ettei kuki yhtenään. Yhden kukan kanssaselvisin ihan ok, mutta ne kolme aamua, jolloin molemmat olivat yhtä aikaa auki, jouduin käyttämään lääkettä, että hengitys kulki. Niinä päivinä oli niin viileääkin, etten viitsinyt juoda aamukahvia parvekkeella.