Ovissa oli naarmuja, koloja ja kun niitä on eri paikoissa käännelty ja käytetty siistimpää puolta näkyviin, niin olivat kieltämättä aika kurjat. Ostin jo aiemminin puunväristä kittiä ja tasottelin kolot. Puunvärinen oli aika kaukana ympäristönsä väristä ja ovet näyttivät entistä pahemmilta.
Lakalla en saisi niitä hyviksi. Puun pinnan matkiminen maalaamalla vaatisi paljon aikaa, kun ovia on puoli tusinaa. Ostin valkoista maalia. Alkoi kuitenkin epäilyttää. Onneksi tarvitsin sen muualle. Ostin kirppareilta lakananpitsejä, ehkä värjäisin puun sävyyn ja lakkaisin oviin. Ostin paria sinistä maalia, kun mulla on muutenkin aika paljon sinistä. Nyt pitäisi keksiä niille jotakin käyttöä.
Tänään kaivoin esiin akryylivärit. Ne ovat olleet vuosia unohduksissa ja välillä, kun olisin tarvinnut, eivät löytyneet.
Ruskeita sävyjä pahvilautaselle, kapeakärkinen suti, vettä ja märkä rätti. Rohkea rokan syö (... söin mietintäpiparin). Töihin!
Pilvinen ja valoton päivä, olohuoneen lamppukaan ei silmiä häikäise. Oikeat sävyt alkoivat löytyä aika helposti. Hidasta. Maalasin ensin kolhukohdan, sen jälkeen samalla sävyllä, mutta ohuella värillä sen ympäristön ja maalialueen reunoja vielä pelkällä vedelläkin. Lopuksi laimensin ohuen väriliemen ja maalasin ovet kokonaan, että pinta näyttäisi tasaiselta, kun akryylivärit ovat kiillottomia.
Ennen maalausta kuva ilman salamaa ja maalattuna salamalla, mutta sama paikka. Kokonaan käsitellyn ja käsittelemättömän oven värieroa ei nyt olevassa valaistuksessa huomannut. Varoiksi kuitenkin maalasin kaikki - paitsi, että äsken huomasin reunimmaisesta ovesta yhden laudan jääneen maalaamatta.
Kunhan näen ovet aurinkoisena päivänä, lakkaan ne vielä.
